Johtaminen (hybridityö)
Yrityskulttuuri

KOLUMNI

Alaston apina hybridityössä

Kirjoittaja: Kati Boijer-Spoof Heikinheimo

Moderni ajatustyö asettaa ainakin kolmenlaisia haasteita kivikautisille aivoillemme. Voisimmeko ottaa työarjen muotoilussa aiempaa paremmin huomioon lajityypilliset ominaisuutemme, kysyy Kati Boijer-Spoof Heikinheimo.

Vuonna 1967 brittiläinen Desmond Morris julkaisi kirjan The Naked Ape, jossa tarkasteltiin homo sapiens -nimistä lajia eläintieteilijän silmin. Ihmisen käyttäytymisen havainnointi viileän tieteellisesti aiheutti suuren kohun, ja luomakunnan kruunun ihmiseltä riisuneesta kirjasta tuli kansainvälinen hitti.

Nykylukijan silmin teoksen maailmankuva ja jotkin tiedotkin ovat auttamatta vanhentuneita. Ydinajatus on kuitenkin kiinnostava: mitkä ovat lajityypillisiä ominaisuuksiamme ja miten hyvin ne vastaavat nykyistä elinympäristöämme? Tämä kysymys heräsi itsellänikin, kun tein taustaselvitystä Etätyön hyvinvointiopas -tietokirjaa varten – eikä se ole sittemmin jättänyt minua rauhaan.

Olen vakuuttunut siitä, että monet työelämäämme piinaavat ilmiöt kuin myös kansanterveydelliset ongelmat liittyvät biologisten ominaisuuksiemme ja ympäristömme väliseen ristiriitaan. On itse asiassa ymmärrettävää, että meillä on sellaisia epidemioita kuin työuupumus, verenpainetauti ja 2-tyypin diabetes. Vuosimiljoonien aikana kehittyneet adaptaatiot käytöksessämme ohjaavat meitä toimimaan tavalla, joka ei enää nyky-ympäristössä ole optimaalista.

Erityisen mielenkiintoista on tarkastella modernia ajatustyötä. Verrattuna metsästäjä-keräilijän työpäiviin sille on leimallista intensiivinen, abstraktin tiedon käsittely, fyysinen paikallaanolo sekä itsenäinen työskentely. Jos lähdemme purkamaan tätä osasiksi, ensimmäisenä ja ilmeisenä haasteena on pitkäkestoinen keskittyminen. Siinä emme itse asiassa ole kovin hyviä. Jos ja kun ajatus harhailee tuon tuosta – se on normaali lajityypillinen ominaisuus! Helpottava tieto, eikö? Vaatimuksena kuitenkin on, että jaksaisimme paneutua hyvinkin vaativien kokonaisuuksien käsittelyyn koko työpäivän ajan. Tämä aiheuttaa kognitiivista ylikuormitusta.

Kolikon kääntöpuoli, jonka tunnistamme huomattavasti huonommin, on fyysinen alikuormitus. Aivomme, kehomme ja hermostomme – kutsutaan kokonaisuutta vaikka käyttöliittymäksemme – on luotu liikuteltavaksi. Kun fyysinen ärsyke puuttuu, sakkaa niin lihasten aineenvaihdunta kuin energiankulutus. Ja mikä ajatustyöläistä luulisi kiinnostavan eniten: myös kognitiivinen suorituskyky heikkenee. Lyhytkin liikuskelu tehostaisi ongelmanratkaisua ja luovuutta, kun sitä tehtäisiin tiheästi normaalina osana työpäivää.

Kolmas merkittävä tekijä erityisesti hybridityön aikakaudella on yhteisöllisyyden näivettyminen. Olemme määritelmällisesti laumaeläimiä. Ihmislajin menestys perustuu kykyyn tehdä saumatonta yhteistyötä, ja evolutiivisessa ympäristössä olemme myös olleet täysin riippuvaisia ryhmästämme. Epätietoisuus siitä, onko meillä lauman hyväksyntä, nakertaa psykologisen turvallisuuden tunnetta ja syö myös työtehoa.

Toiveeni on, että työelämässä otettaisiin jatkossa paremmin huomioon lajityypilliset tarpeemme. Voisimmeko muotoilla työpäiviä tämä näkökulma johtotähtenä? Keinoja on monia, aina kokouskäytäntöjen uudelleensuunnittelusta fyysisen aktiivisuuden ja kohtaamisten edistämiseen. Kuten Desmond Harris kirjassaan toteaa (suom. Otava):

”[Ei] ole toivoakaan siitä, että [ihminen] ravistaisi äkkiä harteiltaan sen geneettisen perinnön, joka on kertynyt koko hänen kehityshistoriansa aikana. Hän olisi paljon vähemmän huolestunut ja tyytyväisempi eläin, jos hän vain rehellisesti tunnustaisi tämän tosiasian.”

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo

Kirjoittaja on työhyvinvointivalmentaja Virkisteri Oy:ssä. Hän on kirjoittanut yhdessä Riikka Ilmivallan kanssa Etätyön hyvinvointioppaan. Katin intohimona on evoluutiopsykologian opiskelu.

Julkaistu: 06/2024

Seuraa HR viesti

HR viestin uutiskirje

UUSIMMAT

Yhteistyö on avain organisaation menestykseen, jota on toisaalta usein hankala saavuttaa. Tällä hetkellä henkilöstöhallinto ja niihin liittyvät hallinnolliset haasteet rajataan usein omaan siiloonsa, eikä niitä nähdä yritysstrategiaa tukevina. Sama tuttu virsi! On aika antaa henkilöstöhallinnolle sille kuuluva kunnia organisaation menestyksen takaajana.

Kukaan työelämäkeskustelua 2020-luvulla seurannut ei varmasti ole välttynyt käsitteeltä hybridityö. Yleisimmin sillä viitataan yksinkertaisesti työn organisointitapaan, jossa yhdistyvät etätyö ja päätyöpaikalla tehtävä läsnätyö. Hybridityö on mahdollistunut tieto- ja asiantuntijatyössä digitalisaation myötä ja lopullinen game changer oli koronapandemia, joka pakotti ison osan työvoimasta käytännössä kotikonttorille.

Yrityksille on tarjolla monta erilaista tapaa panostaa työhyvinvointiin, ja monia asioita voi tehdä ilman suuria investointeja. Silti rahoitusrealiteetit saattavat vesittää osan tärkeiksikin koetuista henkilöstön hyvinvointia ja jaksamista tukevista tavoitteista.

Työn tulee lisätä hyvinvointia, ei vähentää sitä. Tällä hetkellä mielenterveyden häiriöt aiheuttavat vuositasolla Kelan mukaan 600 miljardin kustannukset. Kehittämällä työyhteisöjä mieliystävällisemmiksi säästetään niin työpaikoilla kuin koko yhteiskunnassa.

Henkilöstölle annetut liikelahjat heijastavat yrityksen arvoja ja luovat yrityskulttuuria ja työnantajamielikuvaa – hyvässä tai pahassa. Lahjojen tulisi edustaa yrityksen arvoja ja yrityskulttuuria.

Viime vuosina työelämässä on voinut törmätä puheeseen ”hyvistä tyypeistä”. Lyhyellä googletuksella vastaan tulee muun muassa koulutuksia, jotka valmentavat työnhakijoita kehittymään tai osoittamaan jo olevansa työpaikkailmoitusten havittelemia hyviä tyyppejä.

Mielikuvissa henkilöstö- ja palkkahallinto monesti nähdään edelleen harmaana toimialana, joka on täynnä manuaalisia työvaiheita. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta, sillä alan asiantuntijat tarvitsevat työtä tehdessään muun muassa erinomaiset tietotekniset- ja viestintätaidot sekä laajaa osaamista eri työehtosopimuksista ja laista. Tämän lisäksi alan osaajat ovat ammattilaisia oman työn johtamisessa ja organisoinnissa. Uusia opittavia asioita löytyy jokaisesta työpäivästä, joka vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Työympäristön muutoksen myötä myös oppimisen mahdollisuudet muuttuvat.

Toimitusjohtaja Kimmo Virtanen ja henkilöstöjohtaja Sami Laine luotsaavat Yliopiston Apteekkia menestykseen panostamalla erinomaiseen asiakaskokemukseen, henkilöstön hyvinvointiin ja vastuullisuuteen. Yhteistyön perustana ovat yhteiset tavoitteet sekä avoin ja suora keskusteluyhteys.

Hyvä johtaminen ja uudenlaiset työyhteisötaidot parantavat työhyvinvointia ja auttavat sitoutumaan yhdessä sovittuihin toimintatapoihin monipaikkaisessa työssä. Jatkuvan oppimisen koulutuspalvelut ovat joustava tapa hyvien käytänteiden kehittämiseen.

Toimivan työyhteisön kehittäminen on strategista johtamista, joka hyödyttää kaikkia osapuolia. On paljon tutkimustietoa siitä, mihin kaikkeen työyhteisön toimivuus ja arjen työn sujuvuus vaikuttavat: tulokseen, tuottavuuteen, työnantajamielikuvaan, sitoutumiseen, kehittämishalukkuuteen, yhteistyön sujuvuuteen, asiakaskokemukseen jne.