Johtaminen (hybridityö)
Yrityskulttuuri
Hybridityö vaatii uusia valmiuksia konfliktien ratkomiseen
Kukaan työelämäkeskustelua 2020-luvulla seurannut ei varmasti ole välttynyt käsitteeltä hybridityö. Yleisimmin sillä viitataan yksinkertaisesti työn organisointitapaan, jossa yhdistyvät etätyö ja päätyöpaikalla tehtävä läsnätyö. Hybridityö on mahdollistunut tieto- ja asiantuntijatyössä digitalisaation myötä ja lopullinen game changer oli koronapandemia, joka pakotti ison osan työvoimasta käytännössä kotikonttorille.
Tyypillisiä malleja ovat se, että työntekijä työskentelee osan
viikosta kotona etätöissä ja osan läsnätöissä työpaikalla, osa
työntekijöistä on kokonaan etätöissä ja osa läsnätöissä, tai
että etä- ja läsnätöitä vuorotellaan ryhmittäin, esimerkiksi viikoittain.
Hybridityö voi olla myös ajasta riippumatonta, eli joitain
töitä voi tehdä esimerkiksi kotona silloin kun parhaiten
itselle sopii.
Onnistuakseen hybridityö edellyttää luottamusta, yhteistä
suunnittelua ja itsenäisen työskentelyn tukemista, paljon totuttua
aktiivisempaa johtamisotetta ja herkkiä tuntosarvia sen
suhteen, miten ihmiset yhteistyötä tekevät. Muutos entiseen on
niin suuri, että sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia taatusti
on.
Onnistuakseen
hybridityö
edellyttää
luottamusta.
Ajan ja paikan kahleista vapautuminen
Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Jenni Kantola on perehtynyt
työyhteisökonflikteihin hybridityössä ja näkee paljon
myös myönteisiä puolia.
Työn lisääntynyt joustavuus on helpottanut monen arkea.
Jos nykyisiä työkaluja käytetään oikein, on myös helppo
nähdä, kuka on saavutettavissa milloinkin ja kuka ei.
Hybridityö lisää parhaimmillaan yksilön autonomian tunnetta
ja vaikutusmahdollisuuksia työnkuvaan ja työskentelytapoihin.
Itsemääräämisoikeus on yksi ihmisen psykologisista
perustarpeista.
Tottumisella etätyön mahdollisuuteen on niin paljon myönteisiä
vaikutuksia, että paluuta entiseen normaaliin ei vuorenvarmasti
ole.
Jyväskylän
yliopiston tutkijatohtori Jenni Kantola sanoo, että työn
lisääntynyt joustavuus on helpottanut monen arkea. Jos nykyisiä työkaluja
käytetään oikein, on myös helppo nähdä, kuka on saavutettavissa
milloinkin ja kuka ei.
KUVA: SEPPÄLÄN VALOKUVAAMO
Epäreiluuden tunne ja muut
kielteiset vaikutukset
Hybridityön kielteisistä vaikutuksista on viime aikoina ollut
enemmän puhetta kuin myönteisistä, ja haasteet ovatkin ilmeisiä.
Ensinnäkin vapauden myötä tulee vastuu, eli entistä suurempi
autonomia voi myös potkaista takaisin. Periaatteessa
joku voi sortua ns. quiet quittingiin eli tehdä vain minimisuorituksen,
jotta työpaikka pysyy, mutta kaistanleveys riittäisi paljon
muuhunkin.
Hybridityö voi hämärtää työn ja vapaa-ajan rajoja, joka
on pitkällä tähtäimellä myrkkyä joidenkin jaksamiselle. Tiedonkulun ja viestinnän haasteet ovat ilmeisiä. Puhutaan myös
Teams-putkista, eli koko päivä kuluu etäpalavereissa, joiden
määrä on räjähtänyt käsiin samalla kun muutkin viestintätyökalut
ovat päällä. Kun palavereissa puhuttu ja sovittu ei enää
ankkuroidu tiettyyn kasvokkaiseen tilanteeseen tai vaikkapa
fyysiseen tilaan, asiat alkavat sekoittua fiksuimmankin päässä.
Myös Jenni Kantola näkee hybridityössä monenlaisia lieveilmiöitä.
Ensinnäkin on epäreiluuden kokemuksia, jos joku on
sidottu konttorille Suomessa ja toinen voi hoitaa asioita vaikkapa
Teamsin välityksellä Espanjan auringosta. Tai jollekin
etätyöpäivät sopivat todella hyvin, toisella kotona voi olla
hälyistä tai ahdasta.
Hybridityö voi
hämärtää työn ja
vapaa-ajan rajoja.
Toiseksi etäpalavereissa on helppo olla hiljaa, kamera
suljettuna, mikä on tehnyt kokouksista paljon asiakeskeisempiä.
Etäisyydestä on tullut ikään kuin kilpi, jonka taakse
voimme piiloutua. Ihmiskeskeistä, rentouttavaa jutustelua on
paljon vähemmän. Kun ei samalla tavalla näe toisen kasvonilmeitä tai ainakaan ihmistä kokonaisuutena samassa ympäristössä
myös väärinymmärrysten riski kasvaa. Etäisyys myös helpottaa
erilaisia mielenilmauksia. Jos joku ei tahallaan vastaa
sähköposteihin ja puhelimeen, muut voivat voin arpoa mistä
on kyse.
Kantola on törmännyt jopa varjokokouksiin, jolloin
Teamsissa ollaan hiljaa, mutta sen jälkeen työntekijöiden oma
Whatsapp-kanava – jossa pomo ei ole mukana – laulaa vimmatusti.
Ylianalysointiakin esiintyy, joskus keskustelu koskee
esimerkiksi tietyn hymiön käyttöä ja merkitystä.
Esihenkilötyöhön pitää panostaa todella paljon. Usein
yksilötyötä tekevän etätyöläisen ainoa luonteva kontakti on oma esihenkilö ja pomon pitääkin Kantolan mukaan fiksusti
törmäyttää ihmisiä toisiinsa, etteivät kaikki vain aherra
yksinään. Myös ryhmään kuuluminen on yksi ihmisen perustarpeista.
Yhteistyön määrää voi joutua siis myös lisäämään.
KUVA: STOCKSNAP.IO
Työyhteisökonfliktien havaitseminen
on vaikeampaa
2000-luvun alussa oli paljon puhetta virtuaalitiimeistä – erotukseksi
normaaleista tiimeistä, joissa ihmiset istuivat
yhdessä tai ainakin samassa toimistorakennuksessa. Yksi tunnistettu
haaste oli ristiriitojen ja konfliktien tunnistaminen. Ne
kun eivät tule samalla tavalla esille kuin kahden tai useamman
ihmisen torailu toimistolla.
Konfliktit ovat väistämätön osa ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Toisaalta niiden hoitamatta jättäminen tai huonosti
hoitaminen voi myrkyttää työyhteisön pitkäksi aikaa. Klassisen
3P-mallin mukaan ne voivat olla erimielisyyksiä siitä, mitä
ollaan tekemässä, miten tehdään ja ketkä tekevät ja millä pelisäännöillä
(product, process, people). Usein konfliktien alkujuuri
on väärinkäsityksissä.
Esihenkilötyöhön
pitää panostaa
todella paljon.
Toinen näkökulma konflikteihin on, että henkilöstö kokee
eri tavalla tavoitteet, arvot ja odotukset. Myös yksittäinen henkilö
voi kokea ristiriitojen painon. Esimerkiksi, jos matriisiorganisaatiossa
linjaesihenkilö huutaa, että tee työsi mahdollisimman
laadukkaasti ja vaikkapa projektipäällikkö hoputtaa tekemään työn mahdollisimman nopeasti, asiantuntija on tekemättömässä
paikassa.
KUVA: STOCKSNAP.IO
Tutkijan työnsä ohessa myös työyhteisösovittelijana toimiva
Kantola suhtautuu määritelmiin käytännönläheisesti.
Ärsyyntyminen, ristiriita tai konflikti, nämä ovat vain eriasteisia
tilanteita, joissa kaksi tai useampi ihminen kärsii. Ja
aste-eroja on todella paljon. Etätyöympäristössä asia tulee esihenkilön
tietoon usein viiveellä ja siihen tartutaan hieman liian
myöhään. Pahimmillaan tilanne on jatkunut kuormittavana
vuosikausia. Yksi hälyttävä merkki on se, kun muutkin kuin
alun perin riidelleet ihmiset alkavat sotkeutua tilanteeseen eli
klikkiytyä jommallekummalle puolelle.
Teksti: Aaro Ollikainen
Julkaistu: 06/2024