Hyvinvointi
Johtaminen
Yrityskulttuuri

Yksinäisyys on työelämän näkymätön vitsaus

Yhteisöllisyys kannattelee, mutta yksinäisyys voi upottaa – miten työpaikoille saataisiin enemmän aitoa ”kaikki pelaa” -henkeä?

Kuva: Pexels

Yksinäisyys ei ole vain yksityiselämässä koettu ongelma, vaan se koskee myös työelämää. HelsinkiMission Työelämän yksinäisyys 2022 -barometrista selviää, että joka neljäs suomalainen kokee yksinäisyyttä työelämässä. Kyselyyn vastasi yli tuhat työssäkäyvää suomalaista.

HelsinkiMission kyselyn mukaan joka kolmas suomalainen tuntee itsensä yksinäiseksi ainakin silloin tällöin. Kyselystä käy myös ilmi, että yksinäisyys on yleisempää erityisesti alle 30-vuotiailla, joista jopa 37 % kokee yksinäisyyttä työyhteisössään vähintään silloin tällöin. Naiset kokevat itsensä yksinäiseksi hieman miehiä useammin sekä työyhteisössään että yleisesti.

Barometrin mukaan korona-aika on lisännyt yksinäisyyden kokemuksia Suomessa. Koronan pitkä häntä tarkoittaa, että etenkin yksinasuvien ja nuorten yksinäisyys on nousussa ja työhyvinvointi laskussa. Myös Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimus kertoo, että suomalaisten työhyvinvointi ei ole palannut koronapandemiaa edeltävälle tasolle. Sekä työkyky että työn imu koettiin vähäisemmäksi kesällä 2023 kuin loppuvuonna 2019.

”Korona-aika on lisännyt yksinäisyyden kokemuksia Suomessa.

Tuoretta tutkimusta

Työelämän yksinäisyyden vaikutukset näkyvät työntekijöiden hyvinvoinnissa, kulttuurissa, työn tehokkuudessa ja tuloksessa. Työelämän yksinäisyyttä on kuitenkin tutkittu Suomessa ja kansainvälisesti varsin vähän.

Johanna Viren on tehnyt pro gradu -opinnäytetyön työyksinäisyydestä Jyväskylän yliopistolle. Gradu on julkaistu viime vuonna.

”Minua kiinnostaa työyksinäisyys työyhteisön vuorovaikutuksen näkökulmasta. Aihetta on Suomessa tutkittu hälyttävän vähän”, Viren kertoo.

Johanna Viren on tehnyt pro gradu -opinnäytetyön työyksinäisyydestä Jyväskylän yliopistolle.
KUVA: TANELI LASSILA

Kaikkien asia

Työyhteisön on perinteisesti ajateltu suojaavan työelämän yksinäisyydeltä ja yksinäisyyden täten koskettavan lähinnä yksityiselämää. Näkemys on kuitenkin muuttunut viime vuosina, kun koronarajoitusten vuoksi työyhteisöjen sosiaalista kanssakäymistä jouduttiin merkittävästi rajoittamaan. Työyhteisöjen merkitys sosiaalisille suhteille on nostettu esille yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosien aikana.

”Kun koko työyhteisö ottaa asiakseen vähentää yksinäisyyden kokemuksia työpaikalla, voidaan päästä hyviin tuloksiin”, Viren uskoo. Yksinäisyyttä vastaan voi taistella kehittämällä kattavaa yhteisöllisyyttä, joka ulottuu koko henkilöstöön.

”Henkilöstön toiveiden kartoittaminen on tässä tärkeä lähtökohta.”

HR tärkeässä roolissa

Virenin mukaan HR:llä on aivan olennainen rooli tässä kuviossa. ”HR voi luoda sellaisen ilmapiiriin, jossa ajatellaan, että hei, tämä on meidän kaikkien yhteinen asia – ja ellei yksinäisyyden kokemuksiin puututa, se on haitallista koko työyhteisölle.”

Pitkittynyt yksinäisyyden kokemus vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja hyvinvointiin.

Yksinäisyyden kokemus on myös yhteydessä moniin mielenterveyden sairauksiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen. Itsensä yksinäiseksi kokevilla on muuta väestöä suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja kuolla ennenaikaisesti.

Yleistä on, että yksinäisyyden pitkittyessä itseä ja muita koskeva ajattelu sekä tulkinnat sosiaalisista tilanteista muuttuvat negatiivisiksi. Tällöin on usein havaittavissa yksinäisyyden paradoksi: yksinäisyyttä kokevalla on tarve yhteyteen, mutta samalla käyttäytyminen voi olla varauksellista, välttelevää ja jopa torjuvaa. Pitkän ajan kuluessa kehittynyttä oireilua ja pahaa oloa voi myös olla vaikea yhdistää yksinäisyyteen.

”Henkilöstön toiveiden kartoittaminen on tärkeä lähtökohta.

Lievä vai krooninen yksinäisyys?

Työyhteisöjen tarjoamat sosiaaliset kontaktit ja matalan kynnyksen kohtaamispaikat helpottavat lievää ja satunnaista yksinäisyyttä, mutta eivät kroonistunutta yksinäisyyttä, jonka hoitoon tarvitaan jo ammattiapua. Yksinäisyyteen voi myös olla korkea kynnys hakea apua, sillä ilmiön yleisyydestä huolimatta pelätään yksinäisyyden aiheuttamaa stigmaa. Työelämä tarvitsee lisää puhetta ja dialogia yksinäisyydestä sekä tekoja yksinäisyyden lieventämiseksi.

Virenin vinkki on aloittaa kartoittamalla tilanne: kun selvitetään esimerkiksi sitä, millaista vertais- ja esihenkilötukea on saatavissa työssä selviämiseen, ollaan jo hyvällä tiellä. Toinen asia on palauteen antaminen: rohkaiseva sana ehkäisee tehokkaasti ”näkymättömyyden tunnetta”, joka linkittyy usein tiiviisti työpaikalla koettuun yksinäisyyteen.

”Kun antaa työntekijälle palautetta hienosti tehdystä työstä tai hyvästä asenteesta, se voi olla hyvinkin kannatteleva teko työhyvinvoinnin kannalta.”

Kiva: Pexels

Yksinäisyys ei aina näy ulospäin

Työsarkaa riittää vielä. Barometristä selviää, että kolmasosa (30 %) on havainnut yksinäisyyttä työyhteisössään ainakin silloin tällöin. Huolestuttavaa on, että lähes joka kymmenes (9 %) suomalainen havaitsee yksinäisyyttä omassa työyhteisössään melko usein tai jatkuvasti. Alle 30-vuotiaat sekä havaitsevat että kokevat yksinäisyyttä useammin kuin muut ikäryhmät: 18–29-vuotiaista jopa 39 % on havainnut yksinäisyyttä työyhteisössään.

Yksinäisyyttä voi silti olla haastavaa tunnistaa, sillä yksinäisyys on subjektiivinen kokemus eikä välttämättä näy ulospäin. 13 % vastaajista ei osannut sanoa, onko havainnut yksinäisyyttä työyhteisössään. Työpaikoilla muiden yksinäisyyttä ei välttämättä tule ajatelleeksi tai huomanneeksi, ja toisaalta yksinäisyyden ilmenemismuodot eivät ole kaikille tuttuja.

”Yksinäisyyttä voi olla haastavaa tunnistaa, sillä se on subjektiivinen kokemus.

Nuorilla isoin yksinäisyysriski?

Syyskuussa julkaistu Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimus kertoo, että yksinäisyys osuu väestöryhmiin eri tavoin. Nuorilla työntekijöillä on enemmän yksinäisyyttä kuin muilla ikäryhmillä. Alle 36-vuotiaista yksinäisyyttä kokee jo joka kolmas, vanhemmissa ikäluokissa joka neljäs.

Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokemus on kasvussa etätöitä tekevillä sekä miehillä. Nyt jo joka kolmas kokoaikaista etätyötä tekevä kokee yksinäisyyttä, useampi kuin vaikeana koronavuotena 2021.

Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta näkee, että yhteisöllisyyden puute työpaikoilla on haaste, joka pitää ottaa vakavasti.

”Yksinäisyys nakertaa hyvinvointiamme ja syö entisestään voimavaroja hakeutua ihmisten pariin. Työpaikoilla on hyvä jatkaa vuoropuhelua ja kokeiluja parhaista käytännöistä, joilla yhdistetään työntekijän autonomian ja yhteisöllisyyden kaipuu ja hyödyt työnteolle ja hyvinvoinnille”, linjaa Hakanen.

Miten käy hiljaisen tiedon?

Työyhteisöjen koheesio on koetuksella, mikäli työntekijät vetäytyvät kuoreensa.

”Tällaisessa tilanteessa hiljainen tieto ei enää leviä organisaation sisällä”, huomauttaa Johanna Viren. ”Kulttuurin tasolla kaikki pitää osallistaa nykyistä paremmin.”

Hän peräänkuuluttaa ”kuulumisen kokemusta”, jonka vahvistamisen pitäisi olla jokaisen esihenkilön prioriteettilistalla.

”Samalla rakennetaan positiivista työntekijäkokemusta ja sitoutetaan työntekijää organisaatioon.

Teksti: Sami J. Anteroinen

NELJÄ VINKKIÄ TYÖYKSINÄISYYDEN VÄHENTÄMISEEN

a. Anna tukea tasapuolisesti Työtovereilta saatu tuki on todella merkittävä asia työyksinäisyyden vähentämisessä. Tuen ilmapiiriä voi luoda kysymällä kollegoilta, miten työtehtävien parissa sujuu. Et välttämättä osaa auttaa heidän nimenomaisissa tehtävissään, mutta voit tarjota emotionaalista tukea.

b. Kutsu kahvitauolle nimeltä Yksinäisyyttä kokeneelle on usein muodostunut negatiivisia käsityksiä sosiaalisista tilanteista. Kun joku töissä huikkaa ”Kaikki kahvitauolle!”, hän ei ehkä ulota sitä koskemaan itseään. Mitä jos kutsuisit hänet joskus nimeltä kahvitauolle? ”Tiina, tuutko sinäkin?” Jo pelkkä pyytäminen osoittaa Tiinalle, ettei hän ole näkymätön.

c. Sanoita arvostusta Arvostuksen sanoittaminen eli kannustavan palautteen antaminen osoittaa, että yksinäisyyttä kokenut on osa yhteisöä. Palautteen avulla viestitään työtovereille hyväksyntää, joka luo kuulumisen kokemusta. Se taas on edellytys turvalliseksi koetulle työympäristölle, jossa voi tuoda itseään esiin.

d. Kysy kuulumisia Kysyt ehkä kuulumisia läheisiltä työkavereilta – mitä jos kysyisit joskus myös muilta?Ylipäätään myönteisen kautta puhuminen kertoo ihmiselle, että hänet huomataan ja hänellä on yhteisössä oma paikka ja merkitystä.

Lähde: Johanna Viren

Julkaistu: 02/2024