Seuraa HR viesti
KOLUMNIÄn-yy-tee- nyt! Pysähdy!Kirjoittaja: Ella KarvinenSeuraa arvoitus: mikä edistää työnantajamielikuvaa, maksaa itsensä takaisin ja tuottaa uusia oivalluksia, mutta on samalla merkittävä keino kantaa sosiaalista vastuuta?
Onnistunut korkeakouluharjoittelu! Arvasitko oikein? Onnistunut harjoittelu on parhaillaan tuota kaikkea. Miten harjoittelusta sitten tehdään onnistunut? Ensimmäiseksi on hyvä muistaa se, että yleensä korkeakouluharjoittelu kuuluu pakollisena osana opiskelijan tutkintoon. Harjoittelu on osa koulutusta. Huolella hoidettu harjoittelijan perehdytys ja ohjaaminen on siis tapa osoittaa arvostusta koulutusjärjestelmäämme kohtaan. Teetätin korkeakouluharjoittelun suorittaneille kyselyn, ja kyselyyn vastanneet raportoivat lukuisista haasteista ohjauksessa. Työyhteisöön mukaan pääsystä raportoitiin vaihtelevia kokemuksia siitäkin, ja etenkin etänä harjoittelunsa suorittaneen kokivat jääneensä ulkopuolisiksi työporukassa. Nämä ovat haasteita, jotka laskevat harjoittelun mielekkyyttä merkittävästi, mutta jotka ovat aivan hyvin korjattavissa. Aivan aluksi on siis pysähdyttävä ohjauksen äärelle. Harjoittelija tarvitsee ohjausta ja ohjaajan. Ohjaus on kohtaamista ja vuorovaikutusta, ja vain niiden kautta syntyy turvallinen ilmapiiri uuden oppimiselle. Uusi työntekijä saatikka harjoittelija ei ole helpossa asemassa: hän haluaa antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan, mutta oppiakseen uutta tulee uskaltaa myös osoittaa se, mitä ei vielä osaa. Vain tuossa roolissa ollut voi täysin ymmärtää, kuinka jännittävä paikka se onkaan. Kehityksellä ja oppimisella on tilaa tapahtua, mikäli uusi tekijä kokee olevansa turvassa, eikä oman keskeneräisyyden paljastaminen tunnu uhkaavalta. Harjoittelijan ohjauksessa suosittelenkin siksi pysähtymään. Tiedän, meillä on toisinaan kiire ja stressi nostaa hien niskaan. Tiedämme kuitenkin myös sen, että kerran huolella tehty säästää resurssejamme myöhemmin. Tiedän sen itse; kun kiireessä yritin opettaa opiskelijalle jotakin huomioni huidellessa jo muualla, sain opettaa asian myöhemmin uudestaan (sen lisäksi, etten tuolloin ollut ehkä kovin ystävällinenkään). Silloin, kun päätin vetää henkeä ja tuolin peppuni alle, ja istuin opiskelijan kanssa katsomaan ongelmaa rauhassa, tuli asia käsitellyksi ehkä jo kerralla. Ja arvaatko tilanteiden eron luottamukselle ja ilmapiirille? Niinpä. Ja sinä, joka ohjaat. Ohjaus on aikaa vievä, mutta todella arvokas työtehtävä. Harjoittelijat ovat pian työnhakijoita, ja sinä autat heitä kasvamaan ammattilaisiksi. Kiitos! Mikäli tuntuu, että kalenterisi alkaa tursua yli äyräiden, pyydä tilanteeseen muutosta. On kohtuutonta olettaa, että uusi, iso työtehtävä mahtuu kalenteriin ilman joitakin muutoksia. Ohjauksen näkeminen tärkeänä työtehtävänä näkyy konkreettisesti esimerkiksi tavassanne järjestää ohjaajan muut työt. Onko ohjaus lisähomma vai saako ohjaajakin tukea työkavereilta? Joten, N-Y-T-NYT! Pysähdy. Ella Karvinen Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri, entinen opettaja ja yrittäjä. Työssään hän edistää nuorten kiinnittymistä työelämään onnistuneen työn aloituksen kautta. Hänen visionsa on työelämä, jossa on jokaiselle tilaa. Kuva: Laura Tammisto/ Studio Torkkeli
Julkaistu: 02/2024 Mitä mieltä olit artikkelista?HR viestin uutiskirjeUUSIMMAT |
Auntie Talks PodcastBLOGITNÄKÖKULMAT / KOLUMNITTOIMITUKSELTAASIAKASVIESTI |