Hyvinvointi
Juhlapuheista käytäntöön
Kirjoittaja: Tony Dunderfelt
Työhyvinvointitutkimus on Suomessa maailman huippuluokkaa. Meillä on kansainvälisesti katsottuna myös satsattu todella paljon työturvallisuuteen, johtamiseen, työterveyteen ja työyhteisöjen kehittämiseen. Olen itse kouluttanut näitä teemoja 1980-luvulta lähtien ja kirjoittanut paljon ihmisen psykologisesta itsetuntemuksesta.
Voisi jopa sanoa, että me tiedämme jo lähes kaiken siitä,
miten organisaatioita tulisi kehittää, sekä työntekijän hyvinvointia
kunnioittaen että tuotannollisesti. Meillä on upeita
teoreettisia malleja siitä, mistä tekijöistä hyvä elämä syntyy.
Oppikirjoissa on toistuvasti sanottu, että elämä muodostuu
fyysisistä, sosiaalisista ja psyykkisistä tekijöistä. Tämä on
se mitä leikillisesti kutsun ihmistutkimuksen pyhäksi kolminaisuudeksi.
Ihminen on, kuten opettajani Helsingin yliopistossa
Lauri Rauhala loputtomasti jaksoi painottaa, holistinen kokonaisuus,
jossa aineelliset, kulttuuriset ja kokemukselliset tekijät
toimivat kukin omalla tavallaan muodostaen sen mitä elämäksi
kutsutaan.
Kun halutaan kehittää organisaatiota tai laajemminkin
ihmisyyttä, pitää aina ottaa huomioon nämä laadullisesti eri
tavalla toimivat komponentit. Fyysistä ja aineellista todellisuutta
(atomit, solut, esineet) tutkitaan mittaamalla ja kehittämällä mm. teknisiä apuvälineitä. Sosiaalista ja kulttuurista
todellisuutta (talous, juridiikka, yhteistyö) kehitetään vuorovaikuttamalla
ja tekemällä sopimuksia. Psyykkistä ja sisäistä
kokemuksellista todellisuutta (tunteet, luovuus, ihanteet) tutkitaan
ymmärtämällä ihmisen sisäisiä merkityssuhteita ja tukemalla
yksilön itsetuntemusta.
Kaikista näistä asioista on siis valtavasti tutkimusta ja lähes
samoja asioita toistetaan jokaisessa työhyvinvointiseminaarissa
ja työyhteisön kehittämispäivillä. Mitä siis seuraavaksi?
Mikä olisi seuraava tämän alan suuri innovaatio?
Nyt viimeistään on aika siirtyä juhlapuheista käytäntöön!
Teoriat ja mallit ovat jo olemassa (vaikka niitä voi toki vielä
hioa), nyt on käytännön sovellutusten aika. Työelämän
kehittämisen avainasemassa on tänä päivänä tuon pyhän
kolminaisuuden psykologinen komponentti. Ei riitä, että
puhutaan jaksamisesta, hyvästä yhteistyöstä, palvelevasta johtamisesta ja vaikkapa tunnetaidoista, niitä pitää myös
tietoisesti harjoittaa.
Vaikka työpaikalla on parhaat koneet ja laitteet ja vaikka
kaikki työhön liittyvä on mallikkaasti sovittu, niin silti on vielä
erikseen huolehdittava ihmisten psykologisesta hyvinvoinnista.
Tämä johtuu juuri siitä mistä edellä puhuttiin. Ihmisen elämä
muodostuu vähintään näistä kolmesta komponentista ja ne
ovat luonteeltaan täysin erilaisia, joten ne pitää kohdata eri
tavalla ja tyylillä. Miten ihmisen psykologisesta ja elämyksellisestä
puolesta pidetään huolta?
Olen itse ollut kehittämässä Työsuojelurahaston tuella työpaikan
psykologisen hyvinvoinnin tuotekokonaisuutta. Siihen
sisältyy koulutusta, äppi ja kirja Hyvä fiilis – mielen hyvinvoinnin
kehittäminen työpaikalla (Basam Books 2022). Kirjassa
käydään läpi käytännön harjoituksia ja aiheen teoreettista
viitekehystä.
Samalla tavalla, kun koko kansalle suositellaan terveitä
ruokailutapoja, liikuntaa ja riittävästi unta, niin nyt pitää selvittää
mitkä olisivat hyvän psykologisen terveyden perustekijät.
Tämä aihe on valtavan laaja, mutta ainakin nämä seuraavat
kolme asiaa tulisi ottaa huomioon:
1. Oman mielen rauhoittaminen.
Ajoittaista stressiä ei voi välttää, mutta omaa jaksamista
voi oppia säätelemään. Jokainen työssäkäyvä ihminen tulisi
tutustua siihen, miten ihmisen psykofyysinen mieli toimii
ja oppia itselle sopivia sisäisen rauhoittumisen keinoja.
Jo pienet 30 sekunnin minitauot päivän aikana auttavat.
Stressaantumisen tunnetta voi säädellä hengityksen avulla,
mielikuvilla, rauhoittavilla sanoilla ja oman kehon lämpöä
havainnoimalla. Keinoja on monia ja jo pienellä harjoittelulla
oppii mistä on kysymys.
2. Oman käyttäytymistyylinsä tunteminen.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen, mutta toimimme
myös ennakoitavissa olevien mallien mukaisesti. On
olemassa monenlaisia testejä, joilla selvitetään ihmisen
persoonallisuuden perusrakenteita. Näitä testejä tehdään
ahkerasti organisaatioissa, varsinkin esimieskoulutuksissa,
mutta ne jäävät aivan liian usein mappeihin ja tiedostoihin
lojumaan, ilman, että niitä todella sovelletaan käytännön
elämässä. Ainakin oma temperamenttityyli olisi hyvä tuntea
ja miksei myös oman tiimin vahvuudet ja kehityskohdat. Näin
kehitetään arkista itsetuntemusta ja ihmistuntemusta.
3. Ihmisen sisäinen luovuus.
Jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana monta kriisiä
ja haastetta. Jokaisella meistä on myös paljon sisäisiä
käyttämättömiä voimavaroja, taitoja ja sisua, jota ei ehkä
arjen pyörityksessä huomaa. Siksi on niin tärkeätä, että
tuomme yleiseen keskusteluun myös tietämystä näistä
henkisistä voimavaroista. Kyse ei ole mistään uskonnosta tai
uskomuksista, vaan konkreettisista ongelmanratkaisutaidoista,
joita voi opiskella ja harjoittaa. Meillä kaikilla on sisäistä
luovuutta, jota kutsun uudissanalla aureettinen. Au viittaa
kultaan ja onnistumiseen, eettinen tarkoittaa tässä yhteydessä
tuloksellista toimintaa ja ideointia.
Suomi voisi olla maailmanlaajuisestikin kokonaisvaltaisen,
holistisen työhyvinvoinnin edelläkävijä maa. Nuoremmat sukupolvet
suorastaan vaativat uudenlaista työelämää, jossa on
sekä arkista puurtamista tuotannollisten tavoitteiden saavuttamiseksi
että inhimillistä toimintaa, joka on yksilölle merkityksellistä
ja ihmisyyttä kehittävää. Juhlapuheet on pidetty, nyt on
konkreettisen kehittämistyön aika.
Tony Dunderfelt
Psykologi
Julkaistu: 11/2022