Hyvinvointi

Kaikki järjestyy - puhutaan toivon kieltä

Maailmamme on mullistunut koronapandemian vuoksi. Se on synnyttänyt työelämään paradoksin. Etätyötä tekevät kärsivät sosiaalisesta eristyneisyydestä. Lähityötä tekevät taas pelkäävät henkensä puolesta kohdatessaan asiakkaita ja kuormittuvat paljosta työstä erilaisten eristystoimien vuoksi. Pohdin tässä, miten helpottaa paineita juuri nyt eikä odottaa parempaa aikaa.

Koronapandemia on lisännyt negatiivisen stressin kokemusta monilla aloilla niin etä- kuin lähityössäkin, joskin eri syistä. Stressihän on kehon luonnollinen ja automaattinen reaktio työn haasteisiin. Se auttaa meitä ponnistelemaan ja saamaan jotain aikaan. Stressi muuttuu ongelmalliseksi silloin, jos tilanne ei helpotu ja työntekijä ei pääse palautumaan paineesta.

Negatiivinen stressi voi aiheutua työn liiasta kuormittavuudesta tai ikävystymisestä. Yleisin pitkäkestoisen stressin syy on tähän asti ollut työn kuormittavuus kiireen, määrän, vaikuttamismahdollisuuksien puuttumisen tai yhteistyönongelmien vuoksi.

Olen ennen pandemiaa harvoin kohdannut tylsyyden rasittamia henkilöitä. Toki mieleen muistuu yksi esimiesten koulutustilaisuus, jossa eräs insinööri kertoi hämillään, ettei hänellä ole järkevää tekemistä. Johtaja oli mukana ja lupasi järjestää töitä.

Nyt tilanne on toinen. Yli miljoona suomalaista on miltei vuoden tehnyt etätöitä kotoaan käsin. Aluksi se tuntui mukavalta ja tehokkaaltakin, koska aikaa säästyi työmatkoilta. Tylsistyminen on kuitenkin lisääntynyt koronaa edeltävään aikaan nähden Miten Suomi voi -tutkimuksen mukaan (Työterveyslaitos 2021). Erityisen huolestuttavaa tässä on, että nuorilla apatia on kasvanut kaikkein eniten, mutta he kärsivät myös vanhempia runsaammin työuupumuksesta ja työnimun puutteesta.

Jos etätyössä ikävystytään, niin lähityössä vaivaa työn kuormittavuus, joka on kasvanut työvoiman vajauksen, mutta erityisesti tilanteen epävarmuuden aiheuttamien huolten vuoksi. Monella asiakastyötä tekevällä on sairastumisriski, mutta muun muassa majoitus-ja ravintola- sekä tapahtumaaloilla kannetaan huolta myös toimeentulosta. Yrittäjistä peräti 40 % kokee pitkittynyttä ja haitallista stressiä melko tai erittäin paljon.

Näkökulman vaihdokseen hyvä hetki

Voimme vähentää pitkäkestoisen negatiivisen stressin syntymistä ja muuttumista uupumukseksi samoilla keinoilla kuin työhyvinvoinnin kehittämisessä: hyvällä johtamisella, yhteishengellä, työn vaikuttamismahdollisuuksilla ja osaamisen kasvattamisella. Poikkeusoloista ei kuitenkaan selvitä vanhoilla ajattelutavoilla.

On hyvä muistaa, että erityisesti hätätilanteet tuovat ihmisen parhaat puolet esiin. Rutger Bregman toteaa kirjassaan Hyvän historia: ”En tunne toista sosiologian tutkimustulosta, joka on yhtä vankasti todistettu ja suoranaisesti sivuutettu. Median luoma kuva onkin usein päinvastainen verrattuna siihen, mitä suuronnettomuuden jälkeen tapahtuu.”

Nyt onkin oiva hetki vaihtaa näkökulmaa ongelmista vahvuuksiin ja siihen, mikä on hyvin. Tunnepöly vaikuttaa ratkaisevasti arkeen, koska se tarttuu etänäkin. Negatiivisten uutisten keskellä luovuus kapeutuu emmekä löydä ratkaisujakaan pulmiin. Myönteisyys sen sijaan auttaa näkemään uusia vaihtoehtoja. Myönteisen ilmapiirin edistäminen ei tarkoita sitä, etteikö myös mieltä vaivaavista asioista pitäisi puhua, mutta ratkaisukeskeisesti.

Huomiota vuorovaikutukseen

Johtamisessa on tärkeätä kysellä myös työntekijöiden kuulumisia ja tuntemuksia. Kun työkavereita kohdataan vain suunnitellusti etäkokouksissa, niiden sisällöt kapeutuvat liian tehtäväkeskeisiksi. Oheisviestinnällä on myös suuri merkitys. Siksi kokouksissa pitäisi panna kamerat päälle ilmeiden ja eleiden välittämiseksi, jotta ihmiset tietävät tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Yhteishengen nostattamiseksi kannattaisi pitää siis ” asiattomiakin” palavereita, jossa juotaisiin yhdessä kahvia tai vaikkapa käveltäisiin ulkona kuulokkeet korvissa lounastauon aikana. Samalla voitaisiin jakaa työhön liittyviä paineita, kokemuksia ja onnistumisia työkavereiden kanssa ja kysyä myös neuvojakin tarvittaessa. Samalla luonto automaattisesti rentouttaisi ja saisi hyvälle mielelle.

Myös ulkopuolisten asiantuntijoiden virikeluennot saattavat tuoda toivon tuulahduksen. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka webinaarien osanottajat ovat innostuneesti jakaneet kokemuksiaan ja kyselleet neuvoja oman apatiansa vähentämiseksi. Myös työn kehittämisideoita on sadellut jatkoon pohdittaviksi.

Jokainen voi myös itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Elämäämme ovat sanelleet perimä, elinolosuhteet, sattuma ja oma tietoinen toimintamme. Siksi kannattaa ottaa selvää, minkälaisia hiostajia olemme perineet menneestä, jotta pääsisimme niiden niskan päälle. Joku on liian kiltti, toinen taas täydellisyyden tavoittelija ja kolmas liian vahva ja tunteeton. Pessimistisyyskin on kantajalleen raskas taakka, koska silloin yhden ongelman ratkettua on edessä jo toinen. Siitäkin voi poisoppia.

Kaikilla ajoilla omat murheensa

Ihmisillä on kaikkina aikoina huolensa. Varsin konkreettisesti olen havainnut sen tutkiessani sukuani. Omat murheeni asettuivat erilaisiin mittasuhteisiin, kun sain selville, että ukkini äiti Maria oli syntynyt pahimpana nälkävuonna 1868, jolloin kuoli noin 138 000 eli kahdeksan prosenttia maamme asukkaista. Maria synnytti ukkini Matin ”äpäränä” ja kuoli isorokkoon pojan ollessa viisivuotias.

Vanhempieni sukupolvi kärsi puolestaan pitkään sodasta. Isäni kutsuttiin asepalvelukseen vuonna 1939, se pitkittyi talvisodaksi ja vielä vuoden 1944 marraskuuhun, jolloin hänet vapautettiin haavoittumisen vuoksi. Sen jälkeenkin hän kävi omaa sotaansa unissaan ja valveillakin liikana alkoholin käyttönä.

Jos nämä aikaisemmat sukupolvet selvisivät vaikeista ajoista ja saivat rakennettua meille maailman onnellisimman maan, selviämme mekin. Onnistumme siinä yhdessä puhumalla toivon kieltä. Jo runsaasti yli miljoonaan suomalaiseen on istutettu toivon siru rokotuksin ja pian ovat vuorossa työikäiset.

Odotellessa voimme tehdä hyvää levittämällä myönteistä tunnepölyä ympärillemme tervehtimällä, kiittämällä, kehumalla ja kyselemällä kuulumisia. Mitä muuta keksit arkesi piristämiseksi?

Kirjoittaja: Marja-Liisa Manka

Julkaistu: 04/2021

Seuraa HR viesti

HR viestin uutiskirje

UUSIMMAT

Monelle suomalaiselle puutteellinen kielitaito on este, joka haittaa työelämässä etenemistä. WordDiven tuore kyselytutkimus osoittaa, että 37 % 18–59-vuotiaista haluaisi parantaa kielitaitoaan työn tai uran takia. Kielten osaaminen on yhä tärkeämpää työelämässä, mutta monille vieraan kielen puhuminen aiheuttaa epävarmuutta ja saa jopa kieltäytymään työtehtävistä.

Tutkimusten mukaan jatkuva oppiminen ja uudelleenkouluttautuminen ovat avainasemassa, kun organisaatiot ja yksilöt pyrkivät selviytymään tulevista työelämän ja markkinoiden muutoksista.

Työelämän asiantuntijayritys Eezy julkaisi syyskuussa 2024 tutkimusraportin, joka pureutuu suomalaisjohtajien kokemuksiin ja näkemyksiin johtoryhmien työskentelystä. Raportin mukaan johtoryhmät saavat jäseniltään kohtalaisen arvosanan 7,3/10, mutta tutkimus paljastaa myös selkeitä haasteita. Erityisesti rohkeuden ja keskinäisen tuen puute nousee esiin johtoryhmien toiminnassa, mikä heijastuu yritysten tuloksellisuuteen ja organisaatiokulttuuriin.

Luovien alojen ammattilaisten valmentajat Elsa Ervasti ja Laura Köönikkä kokosivat parhaat opit ja kokemukset tukemaan minkä tahansa organisaation luovuutta.

Sosiaalisen median sovellukset, kuten TikTok, eivät ole vain ajanvietettä tai viihdettä – ne tarjoavat arvokasta tietoa siitä, kuinka työelämän nuoret (sukupolvi Z ja tulevat sukupolvet) toimivat, viestivät ja mitä he odottavat työelämältä. TikTokin suosio nuorten keskuudessa avaa henkilöstöalan ammattilaisille ikkunan tulevaisuuden työelämän käytäntöihin ja asenteisiin. Se, mitä nuoret tekevät TikTokissa, saattaa hyvinkin heijastaa heidän arvojaan ja odotuksiaan työpaikalla.

LähiTapiolan tuore kyselytutkimus paljastaa ilahduttavia tuloksia nuorten työelämäkokemuksista, vaikka nuorten tulevaisuusodotukset ovatkin synkentyneet. Kyselyyn vastanneista 25–32-vuotiaista lähes 70 prosenttia kokee löytäneensä työn, joka kiinnostaa, ja 63 prosenttia ilmoittaa jaksavansa työssään hyvin. Tämä on merkittävä vastakohta aiemmin tänä vuonna julkaistulle NYT Nuorten tulevaisuusraportille, jonka mukaan nuorten odotukset työelämästä ovat laskeneet huomattavasti. Vuonna 2024 vain 53 prosenttia nuorista odotti työelämää positiivisin mielin, kun vuonna 2018 luku oli vielä 82 prosenttia.

Työuupumus on ilmiö, joka on viime vuosina yleistynyt huomattavasti, erityisesti koronapandemian jälkimainingeissa. Työterveyslaitoksen tuoreen Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksen mukaan suomalaisten työhyvinvoinnin heikentyminen on kokonaisvaltaista ja näkyy erityisesti työn imun vähentymisenä ja työuupumuksen riskin kasvuna. Tämä kehitys on merkittävä haaste niin organisaatioille kuin henkilöstöalan ammattilaisille, joiden tehtävänä on ylläpitää ja parantaa työhyvinvointia.

Ohjelmistorobotiikka yleistyy myös HR-työssä. Samoin kuin ihmistyöntekijän myös ohjelmistorobotin tuleminen osaksi tiimiä edellyttää selkeää ja merkityksellistä tehtävänkuvaa, toimivaa työympäristöä sekä perehdyttämistä niin tehtävään kuin työyhteisöön.

HR-viesti-media toteutti toukokuussa 2024 laajan kyselyn HR-päättäjille, jossa kartoitettiin henkilöstön hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Kysely toteutettiin LinkedIn-kanavassa ja siihen vastasi 240 HR-alan ammattilaista. Tulokset tarjoavat kattavan kuvan nykyisistä haasteista ja hyvistä käytännöistä henkilöstön hyvinvoinnin edistämiseksi.

Toimistot eivät ole ainoastaan työn tuottavuuden keskuksia, vaan niillä on myös keskeinen rooli työntekijöiden fyysisessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa, selviää Castellum Oy:n tuoreesta tutkimuksesta.