Pelillistäminen

Pelillistäminen muovaa jo työelämää ja arkeamme

Juho Hamari Tampereen ja Turun yliopistoista sanoo, että pelillistämisessä (gamification) ei ole kyse vain digitaalisten pelien pelaamista, vaan laajemmasta yhteiskunnan murroksesta

Suomi on yksi digitalisaation kärkimaista, joten ei hämmästytä, että meillä on myös ehkä maailman ensimmäinen pelillistämisen professuuri, jota hoitaa Juho Hamari Tampereen ja Turun yliopistoissa. Hamari lähestyy pelejä ja teknologiaa psykologian, tietojärjestelmätieteen ja taloustieteen näkökulmasta.

Miten maailma kehittyy hänen näkökulmastaan?
”Pelillistämisessä (gamification) ei ole kyse vain digitaalisten pelien pelaamista, vaan laajemmasta yhteiskunnan murroksesta”, toteaa Hamari. Teknologian kehitys on mennyt tehokkuusajattelussa jo niin pitkälle, että huomio kiinnittyy enemmän ja enemmän teknologian ja organisaatioiden tekemisestä motivoivammaksi ja yksikön kehitykseen tähtääväksi. Tähän tarpeeseen pelillistäminen juurikin vastaa.

Digitaalisuus on olennainen osa nykyihmisen elämää
Pelit ja pelaaminen ovat jo kasvaneet laajaksi mediamuodoksi. Ihmiset ovat kasvaneet ja tottuneet pelilliseen interaktioon. Peliyhteisöihin on muodostunut omanlainen kulttuuri, joka vuotaa sieltä kohti valtakulttuuria. Se on jo osa arkipäiväämme, vaikka emme edes tiedosta pelaavamme.

Joillekin peleistä on tullut ammatti. He joko koodaavat pelejä tai pelaavat niitä ammatikseen. Suomalaisia onkin jo mukana E-urheilun huipputasolla. He ovat omissa piireissään seurattuja ja ihailtuja hahmoja.

Tarkoituksellinen pelillistyminen on esim. sitä, että yrityksen johto päättää muuttaa organisaatiorakennetta ja toimintatapaa sellaiseksi, että se tarjoaisi samoja positiivisia kokemuksia, taitoja ja kehittymistä kuin hyvät pelitkin tarjoavat. Ihmiset hoitavat työtään pelillisemmin ja aina enemmän etätyönä.

Maailman ensimmäiset digipelit olivat sitä, että elektronisia instrumentteja modattiin niin että niillä voitiin pelata. Sen jälkeen videopeleistä on tullut iso oma teollisuutensa, mutta nyt pelaaminen on siirtymässä tavallaan takaisin hyötykonteksteihin. Usein onkin vaikea erottaa, onko peli tarkoitettu hyödyn tavoitteluun vai viihteeksi.

Tuotannollinen työ on automatisoitu
Tehdasrobotit ja automaatio ovat jo vieneet ison osan tuotannollisista töistä. Ihmisiä tarvitaan melkeinpä vain valvomoissa tarkkailemassa, että kaikki sujuu.

Robotit ovat tulossa myös palveluammatteihin. Helsingin uudessa Oodi-kirjastossa tyhjentävät melko yksinkertaiset robotit palautettujen kirjojen automaatin ja kuljettavat kirjat varastoon. Kevään mittaan on tulossa myös robotteja kirjojen hyllyttämiseen. Robotit vapauttavat kirjastovirkailijat asiakasrajapintaan ja henkilökohtaiseen neuvontaan.

Kuvassa Oodin robotti, joka kuljettaa kirjoja varastoon - valot vilkkuvat ja se osaa väistellä esteitä sekä käytävillä kulkevia ihmisiä.
Kuva: Kaisu Venho

Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus? Takaisin luontoon ja elossapysymisen taisteluun, kun ensin olemme pilanneet kauniin planeettamme - vaiko jatkuvaan joutenoloon, kun robotit hoitavat ruumiillisen työn ja algoritmit muut rutiinit.

Tulevaisuuden virtuaalivisiossa voi koko elämän viettää virtuaalisten palvelujen tilassa, sieltä koskaan poistumatta, mutta kuitenkin yhteydessä koko maailmaan. Liikunta hoituu juoksumatolla ja robotti tuo ravintoa. Kavereitakin tavataan enää vain virtuaalimaailmassa. Tällaista tutkimusta siis tehdään ylipäätään maailmalla paljon.

Toimittajan näkökulmaa tulevaan
Keinoälyllä on yksi paha puute: Se ei tee virheitä, eikä siis osaa niistä oppia. Keinoäly osaa mallintaa ja analysoida nopeasti: osakekauppaa, syöpädiagnoosin, lannoituksen tarpeen, kulkureittejä, melkein mitä vain. Se osaa analysoida valtavia tietomääriä. Siis niitä tietoja, joita sille on syötetty. Se osaa myös jossain määrin oppia, mutta ei kuitenkaan voita ihmisen aivoja, jotka toimivat luovasti. Keinoäly voi kuulemma olla jopa puolueellinen, jos algoritmin kehittäjä on sellainen. Kuulemma on jo löydetty seksistisiäkin algoritmeja.

Jos olet itse jo yrittänyt asioida robotin kanssa, ymmärtänet hyvin, miksi kokeilu roboteista hotellin vastaanottovirkailijoina jouduttiin Japanissa keskeyttämään. Kokeilu ei saanut asiakkaiden hyväksyntää.

Koulutus on tulevaisuudessakin avainasemassa
Pelkäämme, että keinoäly ja robotit vievät työpaikat. Vieköön ne, jotka ne voivat viedä eli tylsät rutiinit ja vaaralliset tehtävät. Ihmistä tarvitaan edelleen kanssakäymiseen ihmisten kanssa, sillä meillä on luovuutta ja uteliaisuutta sekä tunteita - iloa, surua ja rakkautta sekä ideoita ja ymmärrystä, ominaisuuksia, joita ei voida heti työstää algoritmeiksi, mutta niiden avulla voimme kehittää uutta hyvinvointia. Kehitystyössä voimme hyödyntää pelillisyyttä ja algoritmeja - sekä osaajia, jotka hallitsevat ohjelmoinnin salat. Tarvitsemme koulutusta, jotta opimme paremmin hyödyntämään avujamme. Me osaamme ajatella tulevaa, arvioida ja yhdistellä asioita, jotka eivät ole vain 0/1-operaatioita. Mainittu kirjastorobotti toi toimittajan mieleen ajatuksen, voisiko näihin yksinkertaisiin töihin ottaa vajaakuntoisia, jotka saisivat työstä elämäänsä sisältöä ja iloa?

Aivan lähivuosina ei kovin suuria muutoksia ole odotettavissa. Jopa yritysjohtamisessa mennään vastakkaiseen suuntaan. On todettu, että ihmiset ovat innovatiivisempia ja saavat enemmän aikaan, kun he voivat hyvin ja heillä on inspiroiva työyhteisö. Ihmisten johtamiseen sopii edelleen paremmin toinen ihminen.