Henkilöstöön ja johtamiseen
keskittynyt media

Työterveys vai työnantajan jatke?

Vastaanotolla tulee joskus hetki, jolloin ihminen huomaa selittävänsä työtään enemmän kuin vointiaan.
Irina Kalmi. Kuva: Matti Harju

Työterveyshuolto nähdään suomalaisessa työelämässä hyvänä asiana. Työsuhde-etuna. Osoituksena siitä, että työnantaja välittää. Se liitetään vastuullisuuteen, työhyvinvointiin ja haluun huolehtia ihmisistä myös ennakoivasti. Usein näin myös on.

Mutta kysymys muuttuu vaikeaksi silloin, kun työnantajan ja työntekijän etu eivät enää kohtaa. Silloin kysymys työterveyden riippumattomuudesta on samalla myös kysymys johtamiskulttuurista.

Työterveyden tehtävä on hoitaa sairautta, tukea työkykyä ja ehkäistä ongelmia ennen kuin tilanne alkaa näkyä ihmisen jaksamisessa. Sen pitäisi olla yksi työelämän turvallisimmista rakenteista. Paikka, johon voi mennä silloin, kun työ tai elämä alkaa näkyä kehossa, mielessä, unessa, toimintakyvyssä tai toivossa. Paikka, jossa potilas voi luottaa siihen, että tärkeintä on hänen terveytensä.

Siksi on kysyttävä, onko työterveys aina sitä, miksi se työelämässä esitetään.

Työelämässä on tilanteita, joissa työterveyslääkärin arvio ei tue organisaation toivomaa tulkintaa. Joskus juuri tällaisessa kohdassa palveluntuottaja vaihtuu. Samalla katkeavat yhteydet tuttuihin ammattilaisiin, joiden kanssa hoitosuhde on ehtinyt rakentua. Ihmisen ollessa hauraimmillaan hoidon jatkuvuus katoaa.

Kyse ei ole pienestä asiasta eikä hallinnollisesta muutoksesta. Kyse voi olla tilanteesta, jossa jo valmiiksi kuormittunut ihminen menettää viimeisenkin tunteen turvasta. Sen, että joku näkee, uskoo, hoitaa ja tukee tilanteen läpi. Jos juuri silloin reitti hoitoon muuttuu vaikeammaksi, seuraukset voivat olla vakavia.

Siksi työterveydestä puhuttaessa pitäisi puhua enemmän johtamisesta.

Mitä johtamiskulttuurista kertoo se, jos työterveyttä vaihdetaan tilanteessa, jossa lääketieteellinen arvio ei tue organisaation toivomaa tulkintaa? Mitä silloin tapahtuu hoidon jatkuvuudelle, riippumattomuudelle ja työntekijän turvalle?

Nämä kysymykset ovat epämukavia, koska ne osuvat työelämän itsekuvaan. Puhumme mielellämme työhyvinvoinnista, varhaisesta tuesta ja vastuullisesta johtamisesta, mutta harvemmin pysähdymme keskustelemaan siitä, mitä nämä tarkoittavat silloin, kun ongelman lähde on yksilön sijaan rakenteissa tai johtamisen tavassa.

Silloin työterveyden pitäisi olla vahvimmillaan. Paikka, jossa oireita ei vähätellä, kulkua ei vaikeuteta eikä ihmistä sysätä yhä ahtaampaan nurkkaan. Silti on tilanteita, joissa juuri epäasiallisesta kohtelusta tai kuormittavasta johtamisesta ilmoittaneet alkavat törmätä kaikkein kovimpiin esteisiin. Reitit muuttuvat, kontaktit vähenevät ja tie avun piiriin pitenee.

Tässä vaiheessa puhutaan työterveyden toimivuuden lisäksi myös vallan käytöstä.

Työterveys toimii kahden intressin välissä, eikä tätä ristiriitaa ratkaista kauniilla sanoilla. Se ei ole irrallinen toimija, vaan osa samaa työelämän kokonaisuutta, jonka vaikutuksia se kohtaa. Usein toimijoiden tavoitteet kulkevat rinnakkain. Mutta silloin, kun ne erkanevat, näkyviin nousee kysymys, jota vältellään liian usein: kenen etua työterveys käytännössä palvelee silloin, kun intressit törmäävät?

Tämän kysymyksen käytännön vastaus asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan myös työssä käyvien kesken. Kaikille työterveys ei ole turva. Joillekin se alkaa horjua juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin.

Siksi työterveyden riippumattomuus on työhyvinvoinnin, työkyvyn ja luottamuksen ydin. Ei sivukysymys.

Ja siksi meidän pitäisi nähdä rehellisemmin, mitä työterveys työelämässä lopulta edustaa. Aitoa välittämistä vai välittämisen kieltä?

Työterveyttä ei pitäisi arvioida vain sen perusteella, miltä se näyttää työsuhde-etuna. Olennaisinta on se, mitä tapahtuu työntekijän ollessa heikoimmillaan ja johdon vahvimmillaan. Silloin nähdään, kuinka kestävää työelämän puhe välittämisestä todella on.

Jaa tämä artikkeli: 

Hyvinvointi

Kun työyhteisö katoaa ruudun taakse

Hybridityö on tuonut monille kaivattua joustavuutta ja vapautta, mutta samalla se on synnyttänyt uudenlaista kuormitusta, jota ei aina tunnisteta. Yksinäisyys, irrallisuuden tunne ja näkymättömyyden kokemukset ovat nousseet työelämän ilmiöiksi, joihin myös HR ja esihenkilöiden on syytä kiinnittää huomiota.

Pääkirjoitus: Työterveys muuttuvassa työelämässä

Työterveys on viime vuosina siirtynyt yhä selkeämmin yksittäisten sairauspoissaolojen käsittelystä kohti laajempaa työkyvyn ja työssä jaksamisen kokonaisuutta. Muutos heijastaa työelämän rakenteellisia muutoksia: työn kuormitus ei enää jakaudu yhtä ennustettavasti kuin aiemmin, ja fyysisten riskien rinnalle ovat nousseet psyykkinen kuormitus, kognitiivinen ylikuormitus sekä työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen.

Palautuminen kuuluu työaikaan – tehokkuuden tärkeä mutta aliarvostettu voimavara

Suomalaisessa työelämässä kiirettä pidetään usein merkkinä sitoutumisesta ja tehokkuudesta. Täyteen varatut kalenterit, jatkuva tavoitettavuus ja pitkiksi venyvät työpäivät voivat näyttäytyä korkeana työmotivaationa. Tutkimusnäyttö kertoo kuitenkin toisenlaisen tarinan: ilman riittävää palautumista myös osaaminen, tuottavuus ja työhyvinvointi alkavat vähitellen heikentyä.

Mielenterveyssyistä erikoissairaanhoitoon hakeutuvista yhä useampi on kiinni työelämässä

Työhön osallistuminen on yleistynyt henkilöillä, joilla on erikoissairaanhoitoa vaativa mielenterveyden häiriö. Muutos on ollut vahva 2020-luvulla. Edelleen työhön osallistutaan muuta väestöä vähemmän lähellä ensimmäistä hoitokäyntiä, mikä korostaa tarvetta varhaisille toimille mielenterveyden tukemiseksi. Työterveyslaitos on julkaissut aineiston ja analyysin Työelämätieto-palvelussa.

Kohti häiriötöntä työarkea

Sujuva arki työpaikalla on sekä työntekijän että työnantajan etu. Työpaikalla voi syntyä erilaisia häiriöitä ja konflikteja. On tärkeää osata ennalta varautua

Muuttuuko mikään

Aulassa istuva ihminen selaa puhelintaan, katse pysähtyy hetkittäin tyhjyyteen, ja samalla hän yrittää näyttää siltä, että kaikki on kunnossa. Kalenteri on

Osaamisen kehittäminen on yhteinen matka

Miten oppiminen pitää työyhteisön mukana muutoksessa? Organisaatioissa etsitään jatkuvasti keinoja vastata uusiin vaatimuksiin, ja osaaminen sekä sen kehittäminen on noussut keskeiseksi

Työterveyslaitoksen tutkimuskatsaus: elokuu 2025

Työterveyslaitoksen tuore tutkimuskatsaus kokoaa 16 uusinta julkaisua, joissa käsitellään muun muassa työtilojen vaikutusta hyvinvointiin, työurien pidentämistä, mielenterveyden tukemista ja työperäisiä altisteita.