Henkilöstöön ja johtamiseen
keskittynyt media

copyright: publico oy

Pääkirjoitus: Rekrytointi ja johtajuus risteyskohdassa

Suomalainen työelämä elää murrosvaihetta, jossa rekrytointi ja johtajuus kietoutuvat tiiviimmin toisiinsa kuin koskaan aiemmin. Osaajapula, työn merkityksellisyyden korostuminen ja työelämän odotusten nopea muutos pakottavat organisaatiot tarkastelemaan kriittisesti sekä tapojaan houkutella uusia kykyjä että sitä, millaista arjen johtamista ne pystyvät tarjoamaan.

Rekrytointi ei ole Suomessa enää vain vastaus avoimeen tehtävään. Se on lupaus organisaatiokulttuurista, johtamistyylistä ja tulevaisuuden suunnasta. Hakijat arvioivat yhä tarkemmin, millaiseen esihenkilötyöhön ja päätöksentekokulttuuriin he sitoutuvat. Samalla työnantajamielikuva syntyy entistä enemmän konkreettisista kokemuksista ja tarinoista – ei kiillotetuista arvolauseista. HR:n rooli on tässä keskeinen: rekrytointi toimii peilinä, joka paljastaa, kuinka hyvin organisaation johtajuus kestää tarkastelua.

Suomessa keskustelu johtajuudesta on viime vuosina kypsynyt. Hierarkkinen käskyttäminen on väistymässä, mutta tilalle ei ole aina syntynyt selkeää, johdonmukaista tapaa johtaa. Epävarmuus näkyy rekrytoinnissa: hakijat kysyvät, kuka tekee päätökset, miten palautetta annetaan ja millaista tukea esihenkilö tarjoaa arjessa. Johtajuuden laatu on yhä useammin ratkaiseva tekijä siinä, hakeeko osaaja tehtävää tai pysyykö hän organisaatiossa ensimmäistä koeajan jälkeistä vuotta pidempään.

HR-ammattilaisille tämä tarkoittaa kasvavaa vastuuta johtamisen kehittämisestä. Rekrytointidataa, hakijapalautetta ja lähtöhaastatteluja ei tulisi tarkastella vain prosessin tehokkuuden näkökulmasta, vaan signaaleina johtamiskulttuurin toimivuudesta. Missä kohdin lupaukset ja todellisuus eivät kohtaa? Millaista johtajuutta organisaatio todellisuudessa tarjoaa?

Henkilöstön kehittäminen ei Suomessa enää voi olla irrallinen HR-projekti. Se on kiinteä osa strategista johtamista ja rekrytointia. Kun esihenkilöillä on aikaa, osaamista ja tukea johtaa ihmisiä, syntyy myös uskottava perusta rekrytoinnille. Ajankohtainen kysymys ei ole vain, mistä osaajat löytyvät, vaan millaiseen johtajuuteen heidät kutsutaan.

HR:n tehtävä on varmistaa, että tähän kysymykseen on rehellinen ja kestävä vastaus.

PETRI CHARPENTIER

Jaa tämä artikkeli: 

Yleinen

Kohtaa vai ei kohtaa?

Kohtaanto-ongelma on kotoperäinen riesa, joka riepottaa suomalaisen yhteiskunnan ydintä. Samaan aikaan kun maassa on liikaa työttömiä, on meillä myös avoimia työpaikkoja,

Tehostamisen tarpeessa

Työhyvinvointi on aina ollut organisaatioiden keskeinen voimavara, mutta nykyään sen merkitys korostuu entisestään. Teknologian nopea kehitys ja työkulttuurin muutokset ovat tuoneet

Työelämän Skylla ja Kharydis

Kun koronasta selvittiin, niin seuraava konttorien vitsaus on – tylsyys? Työterveyslaitoksen ja Emlyon Business Schoolin tutkimuksen mukaan työssä tylsistyminen voi aiheuttaa

Än-yy-tee- nyt! Pysähdy!

Kirjoittaja: Ella Karvinen Seuraa arvoitus: mikä edistää työnantajamielikuvaa, maksaa itsensä takaisin ja tuottaa uusia oivalluksia, mutta on samalla merkittävä keino kantaa

Hybridien planeetta

Etätyö mullisti kaiken – vai mullistiko? – Esimerkiksi Työterveyslaitoksen Hybridityö, etätyö ja läsnätyö (HELP) -projekti tutki työn tuottavuutta ja työhyvinvointia monipaikkaisessa

Stailaamisen edelläkävijäksi sattumalta

Sisustusalan yrittäjän arki täyttyy mukaansatempaavista projekteista Televisiosta tuttu sisustussuunnittelija Niina Ahonen on ollut lapsesta saakka kiinnostunut sisustuksesta. Sisustusalan yrittäjäksi ja stailaamisen

Ihmisläheisen työelämän palkitsemisgaala

Uusi ihmisläheisen työelämän esiin nostava kilpailu HumanPower23 järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kyseessä on tärkeä ja merkityksellinen ihmisläheisen organisaatiokulttuurin kohtaamispaikka ja

Älä valita, vaikuta

Kirjoittaja: Marja-Liisa Manka Iso ruuvi kiristää kaikkia työntekijöitä: työuupumuksen riskiryhmään kuuluu noin joka neljäs Työterveyslaitoksen seurantatutkimukseen vastanneesta. Siis 625 000:tta työntekijää,

Jokainen työtapaturma on liikaa

Työtapaturmia on vaikea kitkeä kokonaan pois. Esimerkiksi viime vuonna sattui yhteensä 114 600 palkansaajien työtapaturmaa, joista 92 000 oli työpaikkatapaturmia ja