Kun jossain puhutaan ergonomiasta, ajatus herkästi harppaa säädettävään työpöytään tai ryhdikkääseen toimistotuoliin. Tällöin on kuitenkin kyse fyysisestä ergonomiasta, jonka tarkoituksena on pitää kroppa kunnossa. Mutta millaista ergonomista jumppaa vaatii tietotyöläisen pääkoppa, joka on kovassa paineessa päivästä toiseen?
Kognitiivinen ergonomia tähtää sujuvaan aivotyöhön. Tähän
puoleen lienee syytä panostaa, koska harva meistä on mikään
konttorin zen-mestari, jonka ajatukset soljuvat seesteisinä ja
työ rullaa kuin itsestään. Jatkuvasti toistuvat turhat häiriöt, keskeytykset
ja liiallinen tietotulva laskevat motivoituneenkin työmyyrän
tehoja ja laatu joutuu usein kärsimään.
Aivotyön kehittäminen onkin tärkeää sekä yksilön työhyvinvoinnin
että työpaikan tuottavuuden kannalta, muistuttaa
Työterveyslaitoksen aivotyöasiantuntija, kehittämispäällikkö
Teppo Valtonen. Hänen mukaansa erityisesti monet
päällekkäiset päätöksentekoa, keskittymistä tai nopeaa reagointia
vaativat tehtävät kuormittavat aivoja – vaikka itse työ
olisi kuinka mielekästä.
Työterveyslaitoksen aivotyöasiantuntija, kehittämispäällikkö Teppo
Valtonen sanoo, että nykyajan työlle on leimallista tietotulva, jota ei
pääse mitenkään karkuun. Olennaista on silloin järjestää itselleen aikaa
erottaa tärkeä tieto vähemmän tärkeästä ja omaksua olennainen.
KUVA: JUHA TUOMI
”Mitä pidempään ylikuormitus jatkuu, sitä korkeammaksi
riski esimerkiksi työuupumukseen kasvaa”, Valtonen toteaa.
”Kognitiivinen
ergonomia
tähtää sujuvaan
aivotyöhön.
Ei samasta muotista
Pahinta ”tuuttiruuhkan” aiheuttajaa on vaikea nimetä, koska
tilanteet ovat erilaisia. Valtonen muistuttaa, että joillekin esimerkiksi
hälyisässä avokonttorissa keskittyminen voi olla liki
mahdotonta, kun taas oman huoneen rauhassa työt sujuvat.
Flow-niksejä on joka lähtöön: moni vannoo vastamelukuulokkeiden
nimeen ja esimerkiksi pikaviesti- ja sähköpostisovellusten
sulkeminen määräajaksi on tehokas keino sekin.
Aina kaikki ei tietenkään ole vain itsestä kiinni. ”Meillä on
paljon sidoksista työtä, jossa joku tekee tietyn työvaiheen ja
joku toinen seuraavan. Tällöin voi tulla keskeytyksiä ja viivästyksiä
puolin ja toisin ja joskus ne tietenkin harmittavat.”
Suositusaika päivittäin toistuvalle, keskittymistä vaativalle
työlle on tutkimusten mukaan neljä tuntia – mutta useimpien
palkansaajien työaika on hitusen pitempi. Ristiriita on siis
tavallaan sisäänrakennettuna.
”Nykyajan työlle on leimallista tietotulva, jota ei pääse
mitenkään karkuun. Olennaista on silloin järjestää itselleen
aikaa erottaa tärkeä tieto vähemmän tärkeästä ja omaksua
olennainen.”
TTL:n tutkimuksen mukaan ihminen pystyy käyttämään
vain rajallista määrää hänelle esitetystä tiedosta – ja jossain vaiheessa tieto alkaa lisätä, ellei tuskaa, niin ainakin
tyhmyyttä. Tutkimus nimittäin paljasti, että mitä suuremmaksi
käsiteltävä tietomäärä kasvoi, sitä vähemmän oikeita
päätöksiä syntyi.
”Nykyajan työlle
on leimallista
tietotulva, jota ei pääse
mitenkään karkuun.
Anna hybridille mahdollisuus!
”Hyvästä suunnittelusta huolimatta työt saattavat välillä kasautua”,
tietää Valtonen. Onneksi ihmisen mieli on kuitenkin erittäin
joustava. Mikäli työ on mielekästä ja työyhteisön käytännöt
ovat kunnossa, me pystymme työskentelemään tehokkaasti
yllättävänkin pitkiä aikoja. Työpaikoilla siis pystytään tiukan
paikan tullen puremaan hammasta venymään – mutta ei loputtomiin.
”Näin ei voi tehdä jatkuvalla syötöllä, tai edessä on liki
väistämättä romahdus”, Valtonen toteaa.
Entä mitä mieltä tutkija sitten on etätyöstä ja työnteon
uusista hybridimalleista? – Valtosen mukaan etätyön läpimurto
on ollut pääasiassa positiivinen asia ihmisten kokeman työkuormituksen
kannalta – etätyöläiset ovat oppineet kuuntelemaan
itseään ja luomaan kaivattua huokoisuutta päiviinsä.
”Koronan aiheuttama etätyön yleistyminen tuli siinä mielessä
hyvään saumaan, että meillä oli jo sitä teknologiaa – kotien nopeita nettiyhteyksiä ja videopuheluita – joka mahdollisti
tämän kuvion toimimisen.”
”Hyvästä
suunnittelusta
huolimatta työt saattavat
välillä kasautua.
Innovaatio vaatii tiimityötä
Hybridimallissa toinen jalka on konttorilla, toinen kotona –
ja tutkijan mukaan ajatuksella luotu, työpaikan tarpeisiin räätälöity
malli todella voi toimia. ”Varsinkin asiantuntijatyössä
hybridimalli on varmasti vahvoilla.”
Kuva: Pexels
Valtosella on silti pieni huoli siitä, että tiimien toiminta
alkaa yskiä, jos porukkaa ei enää saa fyysisesti yhteen juuri
koskaan.
”Jos esimerkiksi kahvipöytäkeskustelut ja yhteiset lounaat
jäävät kokonaan pois, niin se on kyllä pitemmän päälle iso
haaste. Ideointi ja innovointi on tällöin vaarassa.”
Viisi askelta aivohuoltoon
1. Nuku hyvin
Vaativakin aivotyö onnistuu parhaiten virkeillä aivoilla.
Univaje vaikuttaa kielteisesti mm. tarkkaavaisuuteen,
muistiin, oppimiseen, mielialaan ja asioiden
hallintaan.
2. Irrottaudu työstä
Aivoja ei pysty kytkemään pois päältä työajan
päättyessä. Siksi vapaa-aikana kannattaa välillä
tehdä asioita, jotka vaativat täyden huomion, mutta
ovat erilaisia kuin työ. Muista: vaihtelu virkistää myös
aivoja!
3. Muista liikkua
Paikallaan olo on myrkkyä elimistölle. Vähintään
kolmen vartin välein olisi hyvä ottaa muutama askel
tai ainakin vaihtaa työasentoa istumasta seisomaan.
4. Pidä taukoja
Aivojen kannalta hyvä päivä on huokoinen.
Keskittymistä vaativien rupeamien väleihin tarvitaan
taukoja ja esimerkiksi kokousten väliin on hyvä saada
pieni happihyppy.
5. Hallitkaa yhdessä häiriöitä,
keskeytyksiä ja tietotulvaa
Häiriöt, keskeytykset ja tietotulva vaikeuttavat
keskittymistä ja heikentävät työn tuloksellisuutta.
Aivotyön kuormitustekijöitä voi hallita yhdessä
sovituilla käytännöillä.
Lähde: kehittämispäällikkö Teppo Valtonen, TTL
Teksti: Sami J. Anteroinen
