Kirjoittaja: Panu Luukka – Työn tulevaisuusskenaarioita on monta. Yksi niistä on se, että tulevaisuudessa työ tapahtuu verkostoissa, ei niinkään organisaatioiden sisällä. Toinen skenaario juontuu tuosta ensimmäisestä ja on se, että työ pirstoutuu vielä vahvemmin keikkataloudeksi ja jatkuvaksi osaamisen ja ajan huutokaupaksi. Kolmas julistaa keikkatalouden ulottumattomiin jäävän työn muuttuvan harvojen, poikkeuksellisen lahjakkaiden yksilöiden etuoikeudeksi. Ei kuulosta houkuttelevalta huomiselta. Ei ainakaan minun korvaani.
Ihminen on tehnyt palkkatyötä reilut viisisataa vuotta. Tuona aikana työelämä on tehnyt monenlaista kuperkeikkaa, mutta yksi asia ei ole juuri muuttunut: työn peruslogiikka.
Työ tulee nähdä vastikkeellisena tekemisenä, jota ei (lähtökohtaisesti) tehtäisi ilman tuota vastiketta.
Ja niinpä vastike on pitkään ollut se juttu. Aikanaan ammatti määritti myös säätysi ja sen, olitko muiden ylä- vai alapuolella. Myöhemmin työ alkoi määrittää identiteettiä. Enää ei sanottu “teen sepän töitä”, vaan “olen seppä”. Työstä tuli osa minuutta.
Ensimmäisten koneiden vallankumousten, jälkiteollisen ja tietotyön aikana työn merkitys on vaihdellut aaltoliikkeen lailla. Nyt koronan jälkimainingeissa työn arvostus on hetkellisesti aallonpohjassa. Työpaikka paikkana on menettänyt merkitystään, ja työstä saatava vastike sekä työn järjestämisen helppous suhteessa vapaa-aikaan ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Niin, tai ainakin siihen asti, kunnes tekoäly tuli ja uhkasi mullistaa taas työmarkkinat. Koneet veivät työntekijöiltä aikoinaan kädet ja nyt AI-uhkaa viedä meiltä päät.
Mutta ei menetetä yöunia. Kyllä meille töitä riittää jatkossakin ja uskallan väittää, että ainakin seuraavat vuosikymmenet me teemme enemmän töitä palkkakuitilla kuin toiminimellä. Tuon uskomukseni takia, tämä ei ole kolumni alustataloudessa selviämisestä tai DAOista (Decentralized Autonomus Organization), vaan jostakin ihan muusta.
Tulevaisuuden työelämän keskeinen termi tulee olemaan relevanssi. Sen pitäisi olla sitä jo nyt, siis keskeinen termi nykyisessä työelämässä, mutta mielestäni olemme viimeisten aikojen saatossa hävittäneet toimijuuden käsitteen tekemisessämme, niin organisaatioina, kuin yksilöinä. Olemme ajelehtineet virran mukana ja kun virta on vienyt, olemme kuvitelleet liikkuneemme omasta ansiostamme.
Relevanssi tarkoittaa jotakin, joka palvelee tarkoitusta, on siis merkityksellistä suhteessa sen (entiteetin tai tekemisen) tarkoitukseen. Syystä tai toisesta moni organisaatio ja moni työntekijä ei ole ollut aktiivinen toimija oman relevanssinsa suhteen. Toivotaan ja uskotaan, että se mitä osaamme ja se mitä tarjoamme, palvelee nyt ja tulevaisuudessa jotakin tarkoitusta, koska se on tehnyt niin ennenkin.
Kanadan entinen pääministeri Justin Trudeau on sanoittanut zeitgeistimme osuvasti: ”Muutos ei ole koskaan ollut näin nopeaa, eikä se enää koskaan tule olemaan näin hidasta.” Joten relevanttina pysyminen on ajankohtaisempaa ja vaikeampaa kuin koskaan.
Relevanttius rakentuu mielestäni kahdelle keskeiselle asialle: aktiiviselle dialogille ja tavoitteelliselle tekemiselle. Meidän tulee olla nöyriä osaamisemme ja asemamme suhteen sekä uteliaita käynnissä oleviin muutoksiin. Aktiivisen dialogin kautta ymmärrämme muuttuvaa maailmaa ja sen muuttuvia tarpeita. Vain ymmärtämällä, mitä meiltä odotetaan ja ennen kaikkea tarvitaan, voimme muuttaa toimintamme lähtökohtaa, tapaa tai suuntaa.
Mutta ymmärrys ei koskaan riitä, jos emme ole valmiita muuttamaan aktiivista tekemistämme ja tekemään sitä nopeasti. Joskus silläkin uhalla, että aina muutos ei johda välittömään onnistumiseen. Välillä menee vihkoon, ja voi mennä pahastikin. Kun näin käy nöyryys myöntää, uteliaisuus oppia ja ymmärryksen lisääminen dialogilla korjaavat. Erkkaa lapaan ja takas kaukaloon.
Tulevaisuuden työelämä ei kysy, mitä osaat, vaan mitä olet valmis oppimaan seuraavaksi. Pidä itsesi, niin yksilönä kuin organisaationa, relevanttina. Ei siksi, että joku vaatii, vaan siksi, että relevanttina oleminen tarjoaa, yllätys yllätys, olemassaolollesi tarkoitusta. Loppupeleissä se on Relevanssia. Isolla ärrällä.
Panu Luukka
