Koronapandemian yhä vain pitkittyessä tarvitaan kaikki keinot käyttöön, jotta väki pysyy työkykyisenä – ja edes jotenkin järjissään. Työterveyslaitoksen toteuttama Mielenterveyden tuen työkalupakki on varmasti askel oikeaan suuntaan.
Syyskuussa 2021 työkalupakki sai kaivatun lisäosan. Uuden palautumislaskurin avulla voi selvittää, tukevatko työpaikan käytännöt palautumista työssä. Laskuri on suunniteltu palautumisen arviointiin ja kehittämiseen työyhteisössä sekä etä- että lähityössä. Sitä voi hyvin käyttää myös osana työpaikan normaalia riskinarviointia.
Työterveyslaitos kertoi joulukuussa, että tähän mennessä laskuria on käyttänyt 186 organisaatiota. Kerätyn datan mukaan yli 90 prosentilla työpaikoista on korjattavaa työpäivän aikaisissa palautumiskäytännöissä. Yli puolella työpaikoista ei ole käytössä esimerkiksi palautumista edistäviä palaverikäytäntöjä.
Ihan ilman koronaakin on selvää, että etätyöskentely on yleistä myös jatkossa. Nyt on hyvä hetki kiinnittää huomiota kokousten määrään, laatuun, pituuteen ja ajoitukseen ja keskustella tilanteesta työpaikalla.
Palautumislaskuri tuottaa työpaikalle palautteen ja ehdotukset kehittämistoimiksi neljän eri osa-alueen mukaan. Nämä osa-alueet ovat työpäivän aikainen palautuminen, työsidonnaisuuden hallinta kehityskeskusteluiden avulla, työaikoihin liittyvät vaikutusmahdollisuudet sekä vuorotyön kuormittavuuden vähentäminen vuorosuunnittelulla.
Palautumislaskuria kannattaa kokeilla, jos on yhtään kiinnostunut siitä, mihin omassa organisaatiossa kannattaa panostaa, mikä on kunnossa ja mikä vaatii kehittämistä. Työnantajalla on myös selvä motiivi – ja ihan vastuu – vaikuttaa jo työpäivän aikana tapahtuvan palautumisen käytäntöihin.
Työterveyslaitoksesta kerrotaan, että laskurin avulla kerättyjen vastausten perusteella työaikoihin pystytään vaikuttamaan hyvin, mutta kehityskeskustelukäytännöissä olisi parannettavaa. Esimerkiksi 43 prosentilla työpaikoista kehityskeskusteluissa ei ole ohjattu käsittelemään työmäärään tai jaksamiseen liittyviä kysymyksiä.
Joulukuuhun mennessä palautumislaskuria oli käyttänyt 42 sellaista organisaatiota, joissa tehdään vuorotyötä. Niissä 88 prosentilla oli parannettavaa siinä, miten työntekijöitä tuetaan vuorotyöstä palautumisessa. Kehityskohteita olivat esimerkiksi yövuorojen väliset vapaat ja viikkolevon määrä.
Liika kuormitus organisaatiossa näkyy herkästi piikkinä sairauspoissaoloissa. Työterveyslaitoksella on tutkittu myös sairauspäivärahan käytön yksilökohtaista vaihtelua. Saman henkilön sairauspoissaoloja vertailtiin ajankohtina, jolloin henkilö työskenteli eri työnantajasektoreilla tai eri tavoin kuormittavissa ammateissa. Yksi tuoreen tutkimuksen mielenkiintoisimmista kysymyksistä kuuluu, voiko työtä muuttamalla vaikuttaa sairauspoissaoloihin?
Tutkimustulosten valossa työnantajasektori ja työn kuormitustekijät vaikuttavat sairauspoissaoloihin, vaikka vaikutus olisikin pienempi tai jopa vastakkainen kuin aikaisemman näytön perusteella on ajateltu. Myös henkilön nykyisen työn muokkaaminen voi vaikuttaa sairauspoissaoloihin.
Esimerkiksi lyhennetty työaika osasairauspäivärahan käytön yhteydessä on itsessään työn muokkauskeino, joka vähentää täyden poissaolon tarvetta. Sen toteuttamisessa työnantajalla ja työn luonteella vaikuttaa olevan merkittävä rooli, tutkimuksessa todetaan.
Osasairauspäivärahan käyttö on tärkeä keino pidentää työuria, ja sitä olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän. Jatkotutkimusta tarvitaan selvittämään, mistä työnantajasektorin ja työn kuormitustekijöiden vaikutukset sairauspoissaoloihin johtuvat. Monien piirteiden, kuten persoonallisuuden, motivaation ja asenteiden, tiedetään vaikuttavan sekä ihmisen alavalintoihin että sairauspoissaoloihin.
Jatkossa olisi hyödyllistä ymmärtää, miksi tietyissä töissä pystytään hyödyntämään osasairauspäivärahaa paremmin kuin jossain muissa töissä. Tätä kautta osatyökykyä tukevia toimenpiteitä voitaisiin kohdistaa entistä tarkemmin.
Petri Charpentier
