Kun valkokaulusväki jumittaa kuukausikaupalla kotikonttorissa, voi etätyö hyvinkin
alkaa maistua puulta ja villasukkalook kyllästyttää. Mutta tämän introvertin ja erakon
unelma voi tarjota ”elämän rakennuspuita” myös meille muille. Tässä numerossa (HR viesti 5/2020) filosofi Maija-Riitta Ollila ottaa kantaa koronakriisiin – ja antaa pari vinkkiä ”uuden
normaalin” kanssa pärjäämiseen.
Ensinnäkin me suomalaiset olemme Ollilan mukaan kekseliäämpiä kuin luulimme
ja myös sydämellisempiä. Filosofi näkee, että koronakurimus on auttanut meitä
uudelleenlöytämään lähimmäisen auttamisesta saatavan ilon.
Ollila uskoo, että kun etätyö on nyt tullut ryminällä sisään, se ei varmasti lähde
ihan vähin äänin pois. Kustannustehokas etätyö tulee laajenemaan ja yleistymään
myös kriisin jälkeen.
Vastatrendikin tosin jo nousee. Ollilan mukaan ”luomuläsnäolon” merkitys korostuu
jatkossa: osaamme arvostaa arjen pieniä kohtaamisia uudella tavalla. Ehkä neukkarin
pikamikrotetut pullatkin saavat kunnianpalautuksen, mene ja tiedä.
Ollila rohkaisee Teams-veteraaneja kautta maan jatkamaan eteenpäin:
meidän tulee alati haastaa itsemme kysymään vanhoja kysymyksiä uudella tavalla. Ja ellei kriittistä ajattelua voi harrastaa kotikonttorin rauhassa, niin missäs sitten.
Jossain nojatuolin mutkassa on onni piilossa. Suomi nousi World Happiness
Reportin ykkösmaaksi maaliskuussa, nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin.
Onnellisuusfilosofi Frank Martela – ja pohjoismaiset tutkijakollegat Bent Greve,
Bo Rothstein and Juho Saari – kirjoittivat raporttiin katsauksen niistä syistä, joiden
takia Pohjoismaat tapaavat loistaa tämän tyyppisissä kilpailuissa.
Martela ja kollegat pohtivat Nordic Exceptionalism -artikkelissaan, että Pohjola
on mukavasti omavarainen ”sosiaalisessa koheesiossa”. Se tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että ihmisellä on ainakin joku henkilö, johon turvata tiukan paikan tullen – ja
mahdollisuus tehdä elämän isoja valintoja vapaasti. Kaikki kiertyy luottamuksen
ympärille: ihminen luottaa siihen, että lähimmäinen ei häntä ryöstä tai riistä.
Ja kansalainen luottaa siihen, että valtio ei suunnittele hänen lähettämistään
makkaratehtaalle.
Kun Martela kumppaneineen viimeistelivät työtään maaliskuussa, korona alkoi
painaa päälle toden teolla. Akateeminen nelikko heitti ilmoille kysymyksen: mitkä
maat tulevat pärjäämään parhaiten koronaviruksen jyllätessä? – Kaikki neljä olivat
liki liikuttavan samaa mieltä siitä, että ne maat, joissa luottamus on arvossaan, tulevat
pärjäämään kriisissä parhaiten. Puoli vuotta myöhemmin näyttäisi vahvasti sitä, että
kyllä nuo filosofit jotain tietävät.
Tutkimusten valossa Suomi on pompannut EU-maiden kärkeen etätyön tekemisessä,
perässään Benelux-maat ja muut Pohjoismaat. Perusteluista löytyy teknistä puolta,
kuten digitalisaatiokehitys ja tieto- ja viestintäteknologia, mutta ei tällaista loikkaa
suoriteta missään, ellei ”pehmeän infran” sydämestä löydy luottamusta.
Läpi Suomenniemen esimiehet ovat luottaneet tiimeihinsä ja siihen, että hommat
hoituvat etäyhteyksillä. Työntekijät ovat palkinneet saamansa luoton ja osoittautuneet
itseohjautuviksi, neuvokkaiksi ja melkein liiankin ahkeriksi. Liian ahkeriksi? – Joistakin
organisaatioista on tullut viestiä, että työntekijät eivät aina malta hylätä läppäreitään
työajan tullessa täyteen, vaan kodeissa roikutaan linjoilla pitkin iltaa, kun pitää hoitaa
ihan vain pari pientä juttua tosi nopeesti.
Kehittämisen varaa on siis vielä.
Petri Charpentier
