Irtisanoutumisaikeet ovat vähentyneet ja työhyvinvoinnin kehittymisessä myönteisiä merkkejä

Suomalaisten työhyvinvoinnissa ja työasenteissa on tapahtunut enemmän myönteisiä kuin kielteisiä muutoksia viimeisen kahden vuoden aikana. Irtisanoutumisaikeet ovat vähentyneet, samoin yleinen yksinäisyys. Työn imu on vahvistunut. Työuupumusoireilu on pysynyt samalla tasolla koko 2020-luvun, kertoo tuorein Miten Suomi voi? -tutkimus.

Irtisanoutumisaikeissa on tapahtunut myönteinen käänne. Tällä hetkellä noin joka viides (22 %) miettii usein irtisanoutumista työstään. Työpaikan vaihtoaikeet ovat vähentyneet erityisesti alle 30-vuotiailla.

”Työn imu ennustaa sitoutumista ja halua jatkaa nykyisessä työpaikassa, joten sen nousu väestötasolla ja laskun pysähtyminen vihdoin myös nuorilla voi selittää irtisanoutumisaikeiden vähenemistä. Myös yleinen heikko työmarkkinatilanne voi vaikuttaa asiaan”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Kuva: Annukka Pakarinen

Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimus on seurannut työhyvinvointia ja työasenteita vuodesta 2019. Tuoreimmassa tuloskoosteessa tarkastellaan muutoksia erityisesti kesän 2023 ja kesän 2025 välillä.

Tulosten mukaan tulevaisuususko on heikentynyt. Sekä työntekijät että esihenkilöt uskovat aiempaa vähemmän, että heidän työnsä muuttuu parempaan suuntaan.

”Vaikka työpaikoilla ei voida vaikuttaa yleiseen yhteiskunnalliseen epävarmuuteen, niin työ voi tarjota yhteisön, jonka jokainen jäsen on arvokas ja tärkeä. Tätä voidaan vaalia ihmislähtöisellä johtamisella, tukea tarjoamalla ja oikeudenmukaisella kohtelulla. Näinä aikoina toivon vaaliminen on entistäkin tärkeämpää, ja siihen työpaikoilla on onneksi monia keinoja”, sanoo erikoistutkija Janne Kaltiainen Työterveyslaitoksesta.

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Janne Kaltiainen. Kuva: Annukka Pakarinen

Työn imu on parantunut erityisesti työuran loppupäässä

Yhä useampi kokee työn imua, joka on myönteinen työhyvinvoinnin kokemus. Sen yleisyys on palannut samalle tasolle kuin se oli ennen koronapandemiaa. Yleisintä työn imu on 56–65-vuotiaiden joukossa.

”Ikäryhmien väliset erot ovat selkeitä. Nuoremmat ikäryhmät kokevat yleisesti vähemmän työn imua ja useammin työssä tylsistymistä. Olemme havainneet tämän ilmiön jo aikaisempinakin vuosina”, sanoo tutkija Sampo Suutala Työterveyslaitoksesta.

Nuorilla hieman enemmän työuupumusoireilua

Työuupumusoireilu on pysynyt samalla tasolla koko 2020-luvun. Noin 8 prosentilla on todennäköinen työuupumus.

”Esihenkilöitä kuormittaa erityisesti liiallinen työn määrä. Työuupumuksen oireista kognitiiviset häiriöt ovat lisääntyneet heillä entisestään. Vastapainona esihenkilöt kokevat runsaasti työn voimavaroja, ja ne ylläpitävät työn imua hyvällä tasolla”, sanoo Jari Hakanen.

”Etätyö on yhteydessä sekä myönteisiin että kielteisiin ilmiöihin. Samalla kun etätyö saattaa auttaa työkuormituksen hallinnassa, se voi nakertaa tärkeitä työn sosiaalisia voimavaroja kuten luottamusta, kuulluksi tulemisen kokemusta sekä oman työn merkityksellisyyttä”, sanoo Janne Kaltiainen.

Stilisointi: Toimitus

Lähde: Työterveyslaitos

Jaa tämä artikkeli:

Hyvinvointi

Terveystottumusten ja työolosuhteiden parantaminen edistävät keski-ikäisten ja ikääntyvien työntekijöiden työkykyä

Euroopan maissa ja muissa kehittyneissä valtioissa väestön ikääntyminen vaikuttaa työvoiman saatavuuteen. Tämän vuoksi työnantajat ja päättäjät pohtivat yhä useammin tärkeää kysymystä: kuinka voimme auttaa ihmisiä pysymään työelämässä mahdollisimman pitkään terveinä ja työkykyisinä?

Hiljaisuus kuormittaa enemmän kuin virheet

Psykologinen turvallisuus on noussut yhdeksi työelämän keskeisimmistä menestystekijöistä. Sen vaikutukset näkyvät niin työhyvinvoinnissa, oppimisessa kuin tiimien suorituskyvyssä. Kun ihmiset uskaltavat puhua avoimesti, ongelmat havaitaan ajoissa ja työssä jaksaminen vahvistuu.

Työterveys vai työnantajan jatke?

Vastaanotolla tulee joskus hetki, jolloin ihminen huomaa selittävänsä työtään enemmän kuin vointiaan.

Kun työyhteisö katoaa ruudun taakse

Hybridityö on tuonut monille kaivattua joustavuutta ja vapautta, mutta samalla se on synnyttänyt uudenlaista kuormitusta, jota ei aina tunnisteta. Yksinäisyys, irrallisuuden tunne ja näkymättömyyden kokemukset ovat nousseet työelämän ilmiöiksi, joihin myös HR ja esihenkilöiden on syytä kiinnittää huomiota.

Pääkirjoitus: Työterveys muuttuvassa työelämässä

Työterveys on viime vuosina siirtynyt yhä selkeämmin yksittäisten sairauspoissaolojen käsittelystä kohti laajempaa työkyvyn ja työssä jaksamisen kokonaisuutta. Muutos heijastaa työelämän rakenteellisia muutoksia: työn kuormitus ei enää jakaudu yhtä ennustettavasti kuin aiemmin, ja fyysisten riskien rinnalle ovat nousseet psyykkinen kuormitus, kognitiivinen ylikuormitus sekä työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen.

Palautuminen kuuluu työaikaan – tehokkuuden tärkeä mutta aliarvostettu voimavara

Suomalaisessa työelämässä kiirettä pidetään usein merkkinä sitoutumisesta ja tehokkuudesta. Täyteen varatut kalenterit, jatkuva tavoitettavuus ja pitkiksi venyvät työpäivät voivat näyttäytyä korkeana työmotivaationa. Tutkimusnäyttö kertoo kuitenkin toisenlaisen tarinan: ilman riittävää palautumista myös osaaminen, tuottavuus ja työhyvinvointi alkavat vähitellen heikentyä.

Mielenterveyssyistä erikoissairaanhoitoon hakeutuvista yhä useampi on kiinni työelämässä

Työhön osallistuminen on yleistynyt henkilöillä, joilla on erikoissairaanhoitoa vaativa mielenterveyden häiriö. Muutos on ollut vahva 2020-luvulla. Edelleen työhön osallistutaan muuta väestöä vähemmän lähellä ensimmäistä hoitokäyntiä, mikä korostaa tarvetta varhaisille toimille mielenterveyden tukemiseksi. Työterveyslaitos on julkaissut aineiston ja analyysin Työelämätieto-palvelussa.