Huippuosaaja haussa?

Kevytyrittäjät voivat tuoda helpotusta osaajapulaan

Moni ammattilainen sanoo nyt hyvästit perinteiselle palkkatyölle ja ryhtyy työllistämään itse itsensä. Työvoima- ja osaajapulan keskellä kamppailevien organisaatioiden kannattaakin pohtia, miten ne voivat parhaiten hyödyntää tätä kasvavaa itsensätyöllistäjien joukkoa.

Työnteon tavat monimuotoistuvat vauhdilla. Sivutoiminen yrittäjyys
ja muut epätyypilliset työsuhteet kasvattavat suosiotaan
samalla, kun palkkatyön hohto hälvenee. Katalysaattorina
toimi koronapandemia, joka mahdollisti vapaamman työnteon
ja muovasi arvomme uusiksi.

”Korona havahdutti siihen, että elämä on muutakin kuin
iänikuisia palavereita ja toimistolla istumista. Ihmiset haluavat
tehdä töitä mahdollisimman joustavasti ja usein useammalle
kuin yhdelle toimeksiantajalle. Tämä on saanut monet siirtymään
kevytyrittäjiksi tai ainakin harkitsemaan itsensätyöllistämistä”,
toteaa kevytyrittäjä- ja laskutuspalveluyritysten toimialayhdistys
Uusi työ ry:n toiminnanjohtaja Jenni Karjalainen.

Uusi työ ry:n tavoitteena on edistää itsensätyöllistämistä
ja kevytyrittäjien asemaa. Yhdistyksen teettämän vuosittaisen
kyselytutkimuksen mukaan kevytyrittäjyyden parhaiksi puoliksi
koetaan vähäisen byrokratian lisäksi juuri toiminnan helppous
ja joustavuus (Kevytyrittäjyys 2022).

Kevytyrittäjyys on varteenotettava
työnteon muoto

Kevytyrittäjyydelle ei ole lakisääteistä määritelmää. Käytännössä
kevytyrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka työllistää
itsensä laskutuspalvelun kautta ilman omaa yritystä tai y-tunnusta.

Kevytyrittäjien määrästä ei ole virallista tilastotietoa, mutta
osviittaa voi hakea Uusi työ ry:n jäsenyritysten käyttäjistä.
Yhteensä jäsenyrityksillä on noin 217 000 rekisteröitynyttä
käyttäjää, joista aktiivisia laskuttajia on n. 40 000. Valtaosa
heistä toimii sivutoimisesti. Kevytyrittäjyys 2022-tutkimuksen
vastaajista 28 % ilmoitti olevansa täysipäiväisiä ja 10 % osaaikaisia
palkansaajia. Noin viidesosa työllistää itsensä kokopäiväisesti
kevytyrittäjänä.

Julkisessa keskustelussa kevytyrittäjyys nähdäänkin usein
joko pienimuotoisena toimintana tai esiasteena varsinaiselle
yrittäjyydelle. Kaikki eivät kuitenkaan unelmoi y-tunnuksesta,
ja tutkimuksen vastaajistakin vain 17 % kertoo suunnittelevansa
oman yrityksen perustamista.

”Osa ihmisistä haluaa hyödyntää ammattitaitoaan nimenomaan
kevytyrittäjinä. He haluavat keskittyä täysipainoisesti
työn tekemiseen ilman paperitöitä tai muita velvoitteita. On
myös tapauksia, joissa yrittäjä on luopunut y-tunnuksestaan ja
jatkanut toimintaansa kevytyrittäjänä”, Karjalainen toteaa.

Osaajia tarjolla

Tilastokeskus on jo vuonna 2017 julkaisemassaan Yrittäjät
Suomessa -raportissaan nostanut itsensätyöllistämisen yhdeksi
selkeäksi työmarkkinatrendiksi. Trendiraportit myös povaavat,
että merkittävä osa ammattilaisista tulee lähivuosina siirtymään
palkkatöistä työllistämään itsensä erilaisten projekti- ja
keikkatöiden parissa.

Trendi on mielenkiintoinen, kun sitä peilataan pahenevaan
työvoima- ja osaajapulaan. Ratkaisuksi esitetään usein perinteisiä
keinoja, kuten rekrytointeja, osaamisen kehittämistä tai
tuottavuuden parantamista. Silloin saattaa unohtua, että parhaat
kyvykkyydet löytyvät entistä todennäköisemmin juuri
itsensätyöllistäjien parista.

”Suomessa on valtava osaajapula. Toisaalta meillä on
melkein 50 000 motivoitunutta ammattilaista, jotka ovat valinneet
kevytyrittäjyyden. Tämä määrä myös kasvaa yli 30 %
vuosivauhtia. Organisaatioiden olisi siis nyt syytä kääntää katseensa
tähän osaajajoukkoon”, Karjalainen sanoo.

Huomionarvoista kuitenkin on, ettei kevytyrittäjyydellä
voida kiertää työlainsäädäntöä tai palkkatyöhön soveltuvia
työantajavelvoitteita. Mikäli laissa määritelty työsuhteen tunnusmerkistö
täyttyy, on kyse aina työsuhteesta.

Itsensätyöllistäjät osana yrityksen
henkilöstöstrategiaa

Osaamisen hankkiminen on yksi toimivan henkilöstöstrategian
kulmakivistä. Kun huippuosaajat siirtyvät työskentelemään
enemmässä määrin itselleen esimerkiksi freelancerina tai konsulttina,
on organisaatioiden laajennettava perspektiiviä myös
ulkopuoliseen talenttiin.

”Kannattaa miettiä, voisiko itsensätyöllistäjiä hyödyntää
esimerkiksi kausivaihteluihin tai tiettyihin projekteihin, joissa
tarvitaan spesifiä osaamista. Samalla yrityksen innovaatiopotentiaalikin
kasvaa, onhan monimuotoinen työyhteisö tutkimusten
mukaan suorassa yhteydessä tuottavuuteen”, Karjalainen
muistuttaa.

Tulevaisuuden työelämässä yritysten on huomioitava itsensätyöllistäjät
entistä suunnitelmallisemmin. Sisällyttämällä heidät
henkilöstöstrategiaansa yritykset voivat kasvattaa osaajaverkostoaan
huomattavasti ja päästä käsiksi vaikeammin saavutettavaan
osaamiseen, kuten IT-alan ammattilaisiin.

Lähitulevaisuudessa parhaista kevytyrittäjistä voi jopa tulla
kilpailua, mikä pakottaa yritykset panostamaan näiden tekijöiden
houkuttelemiseen ja sitouttamiseen. Siksi on nähtävissä,
että yritykset saattavat jatkossa huolehtia paitsi työntekijöidensä,
myös keikkatyöläistensä motivaatiosta, hyvinvoinnista
ja jopa kulttuurillisesta sopivuudesta.

Kohti itsensätyöllistämisen kulta-aikaa

Työnteon tapojen muuttuessa organisaatioiden on syytä suunnata
fokuksensa myös heihin, jotka eivät etsi perinteistä työsuhdetta.
Itsensätyöllistäjät kun eivät enää ole pieni, muusta
työvoimasta irrallinen osa, vaan tärkeä kasvua tuottava
draiveri.

”Lähitulevaisuudessa
parhaista
kevytyrittäjistä voi jopa
tulla kilpailua.

Tulevaisuudessa tekijöiden joukko tulee koostumaan työntekijöiden
muodostamasta ydinporukasta sekä ulkopuolisista
vahvistuksista. Keskiössä on silloin tarvittava osaaminen,
ei tittelit
tai työsuhteen muoto. Onkin odotettavissa, että kevytyrittäjiin
ja muihin itsensätyöllistäjiin keskittyvä nk.
”on-demand”‑strategia nousee monessa yrityksessä olennaiseksi
osaamisen hankinnan painopisteeksi.

”Itsensätyöllistäjät ovat erinomainen ja joustava resurssi.
Toivon mukaan yhä useampi yritys miettii jatkossa tarkemmin,
voisiko työn tehdä myös kevytyrittäjä”, Jenni Karjalainen päättää.

Teksti: Vanessa Törnblom