Useimmissa asiantuntijaorganisaatioissa piilee riski, jota ei mainita strategiassa eikä hallituksen riskiarvioissa: jokainen hetki, jolloin asiantuntija irrottaa otteensa työstään, siirtää kriittisen osaamisen ja hiljaisen tiedon organisaation ulottumattomiin. Se on pääomaa, jota yritys ei omista, vaan ainoastaan lainaa.
Yrityskaupoissa ja organisaatiomuutoksissa tämä riski konkretisoituu. Excelissä ostetaan osaamista, mutta todellisuudessa saadaan vain näkyvä osa siitä. Arvokkain pääoma eli intuitio, tilannetaju ja kokemukseen kiteytynyt ”know-how”, jää helposti hyödyntämättä, koska se on jäänyt sanoittamatta. Seurauksena uuden asiantuntijan oppimiskaari venyy, virheitä toistetaan ja organisaatio maksaa oppirahoja, jotka olisi voitu välttää.
Hiljainen tieto on organisaation näkymätöntä pääomaa
Tietojohtamisen SECI-malli jakaa tiedon kahteen muotoon: näkyvään tietoon (manuaalit, raportit) ja hiljaiseen tietoon eli kokemukseen rakentuneeseen ymmärrykseen.
Vaikka molempia tietotyyppejä tarvitaan, organisaatiot keskittyvät usein vain näkyvän tiedon hallintaan. Todellinen kilpailukyky syntyy kuitenkin siitä näkymättömästä massasta, joka selittää, miksi yksi asiantuntija ratkaiseen kriisin minuuteissa, kun toinen ei pääse edes alkuun. Jos tätä ”pimeää ainetta” ei saada liikkeelle, yritys hyödyntää vain murto-osan työntekijöidensä todellisesta osaamisesta.
Miten näkymätön pääoma saadaan kiertoon?
Hiljaisen tiedon siirtäminen onnistuu parhaiten, kun organisaatio rakentaa sitä varten selkeät ja toistettavat käytännöt.Hiljaista tietoa yritetään usein, ja vaatimattomin tuloksin, kaivaa esiin pyytämällä asiantuntijaa kirjoittamaan ylös ”kaikki mitä tiedät”. Tämä ei kuitenkaan toimi, sillä useissa kehittämishankkeissa on havaittu, että hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen vaatii rakenteita ja tavoitteellista otetta.
Tuloksia syntyy vasta, kun hiljaisen tiedon jakamiseen luodaan selkeät käytännöt:
1. Osaamisidentiteetin kirkastaminen: Asiantuntija ei usein huomaa jakaa asioita, joita hän pitää itsestäänselvyyksinä. Kun henkilö tunnistaa oman osaamisensa ainutlaatuisen arvon, syntyy halu ja ylpeys jakaa sitä muille.
2. Intuition purkaminen malleiksi: Hiljainen tieto muuttuu siirrettäväksi vasta, kun se sanoitetaan. Tämä vaatii oikeita kysymyksiä ja dialogia. Esimerkiksi sen sijaan, että kysyttäisiin ”miten vedät tätä projektia?”, kysytäänkin: ”Mistä merkeistä huomaat jo alkumetreillä, onko hanke vaarassa myöhästyä, vaikka raportit näyttävät vielä vihreää?” Kun asiantuntija sanoittaa nämä varhaiset signaalit, hänen kokemuksensa muuttuu yksilön “mutu-tuntumasta” organisaation yhteiseksi ennakointikyvyksi.
3. Oppimisen puitteet ja sparraus: Tiedon liikkuminen edellyttää suunniteltua vuorovaikutusta, kuten osaaja–oppija-malleja ja vertaisoppimista. Pelkkä vierekkäin istuminen ei kuitenkaan riitä, vaan prosessi tarvitsee tuekseen sparraajan. Sparraaja auttaa asiantuntijaa tunnistamaan ja reflektoimaan sellaisia työvaiheita, joita tämä pitää itsestäänselvyyksinä, ja auttaa sanoittamaan ne muiden opittaviksi. Ilman tätä tavoitteellista tukea ja reflektointia arvokas tieto jää helposti asiantuntijan yksityisomaisuudeksi, vaikka sen pitäisi olla koko yhteisön uusiutuvaa pääomaa.
Osaaminen on jatkuvasti liikkuva maali
Yrityksen kilpailukyky riippuu siitä, miten nopeasti se pystyy tekemään yksilöiden osaamisesta yhteistä ja monistettavaa. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun tekoäly ottaa hoitaakseen yhä enemmän rutiininomaisia entry-level-tehtäviä. Yrityksen todellinen arvo ja asiantuntijan korvaamattomuus perustuvat yhä vahvemmin siihen syvään, kokemukselliseen ymmärrykseen, jota tekoäly ei tavoita.
Tämän vuoksi organisaation on kyettävä tekemään osaamisesta yhteistä, monistettavaa ja jatkuvasti uudistuvaa. Kehittämistyössä on havaittu, että siirtyminen tehtävänimikkeiden johtamisesta osaamisen johtamiseen tekee organisaatiosta kestävämmän: se ei horju, vaikka avainhenkilö lähtisi.
Kun työntekijä tunnistaa oman potentiaalinsa, hän uskaltaa myös uudistua. Samalla yritys varmistaa, että sen arvokkain pääoma säilyy ja kasvaa korkoa korolle myös sen jälkeen, kun asiantuntija sulkee koneensa ja irtautuu töistä. Osaajilta saatava lainapääoma ylläpitää edellytykset jatkuvalle kehittämiselle ja vakaalle kasvulle
| Mikä on SECI-malli? Tietojohtamisen klassikkoteoria kuvaa prosessia, jossa yksilön hiljainen tieto muuttuu organisaation yhteiseksi pääomaksi neljän vaiheen kautta: Sosialisaatio (hiljainen tieto siirtyy yksilöltä toiselle), Eksternalisatio (tieto sanoitetaan ja mallinnetaan), Kombinaatio (tieto yhdistetään järjestelmiin) ja Internalisaatio (tieto siirtyy takaisin yksilöiden rutiineiksi ja taidoiksi). |
Pauliina Inervo
Kirjoittaja on Trimmi Inspiren asiantuntija, joka auttaa organisaatioita tunnistamaan ja johtamaan osaamispääomaa strategisena resurssina. Trimmi Inspire on erikoistunut asiantuntijatyön kehittämiseen sekä hiljaisen tiedon näkyväksi tekemiseen ja jakamiseen mm. kehittämällään vuorovaikutteisella Upskilling-Trimmi®-toimintamallilla.
