Väitöstutkimukseni korostaa kuitenkin pysähtymisen merkitystä yhteisöllisyydelle: kehollinen läsnäolo, uteliaisuus ja epävarmuuteen suostuminen luovat tilan yhteyden kokemuksille, jotka vuorostaan tekevät mahdollisiksi monet muut tärkeät muutokset.
Olen työskennellyt yli kymmenen vuoden ajan organisaatioryhmien kanssa valmentajana, fasilitaattorina ja tarinateatteriohjaajana tilanteissa, joissa ryhmät ovat olleet epävarmuuden, ristiriitojen tai muutoksen keskellä. Työssäni olen toistuvasti kokenut hetkiä, joissa ryhmän yli pyyhkäisee voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Vaikka kokemukset ovat ohimeneviä, niillä on ollut pitkäkestoisia vaikutuksia ihmisten välisiin suhteisiin ja siihen, miten he kykenevät toimimaan yhdessä.
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tekemässäni väitöstutkimuksessa tarkastelin, miten tällaiset yhteyden kokemukset syntyvät Tiimien muutosprosesseissa ja mitä ne voivat mahdollistaa. Tutkimukseni pohjautuu communitas-käsitteeseen sekä affektiteoriaan. Communitas viittaa spontaaniin, syvään yhteenkuuluvuuden kokemukseen, joka mahdollistaa yhteisön uudistumisen. Affekti puolestaan tarkoittaa ihmisten välisissä kohtaamisissa syntyvää energiaa, jonka aistimme kehossa jo ennen tietoista ajattelua ja joka kasvattaa tai kaventaa ryhmän toimintakykyä.
Tutkimukseni korostaa, että yhteisöllisyyttä ei rakenneta pelkästään puhumalla siitä. Tarvitaan tilaa yhteiselle tutkimiselle, aikaa viipyä tärkeiden kysymysten äärellä sekä rohkeutta kohdata keskeneräisyys ja epävarmuus tässä ja nyt. Tämä tulee mahdolliseksi, kun älyllisen keskustelun rinnalla hyödynnetään kehollisia ja kokemuksellisia työtapoja.
”Työelämässä puhutaan paljon yhteisöllisyydestä,
muutoskyvystä ja epävarmuuden sietämisestä.
Tutkimukseni osoittaa, että ne eivät ole älyllisesti
opittavia yksilötaitoja vaan ihmisten välisissä
suhteissa syntyvää osaamista. Se tulee mahdolliseksi,
kun ihmiset pysähtyvät virittymään toisiinsa,
tunnistamaan mikä heille on merkityksellistä ja
tarkastelemaan uteliaisuudella sitä, mitä ei vielä
tiedetä ja tunneta.
Kolme havaintoa työelämän kehittäjille:
Tutkimukseni perusteella keholliset työtavat orientoivat ihmisiä toisiinsa, houkuttelevat
uteliaisuuteen ja vahvistavat kollektiivista rohkeutta. Tämä edellyttää kuitenkin, että niitä ei tehdä
1. Yhteyden kokemusta ei voi pakottaa, mutta sille voi luoda suotuisat olosuhteet
Voimallisia yhteyden kokemuksia ei voi synnyttää tieten tahtoen eikä mekaanisesti toteutettavien muutosprosessien kautta. Sen sijaan ne voivat viritä fasilitoiduissa kohtaamisissa, joissa ihmiset saavat tilaisuuden ihmetellä ja tutkia heille tärkeitä kysymyksiä yhdessä. Tämä vaatii aikaa ja luottamusta sekä tilaa erilaisuudelle, keskeneräisyydelle ja ei-tietämiselle.
2. Kehollinen työskentely voi avata väylän muutokseen
Tutkimukseni perusteella keholliset työtavat orientoivat ihmisiä toisiinsa, houkuttelevat uteliaisuuteen ja vahvistavat kollektiivista rohkeutta. Tämä edellyttää kuitenkin, että niitä ei tehdä irrallisina harjoitteina, vaan että ne kytketään ryhmän tavoitteeseen. Esimerkiksi yhteisen kehollisen rytmin hakeminen terävöittää fokusta ja tilassa liikkuminen auttaa tunnistamaan nopeasti, mikä on tärkeää. Lisäksi keholliset työtavat ovat innostavia ja auttavat tavoittamaan vaikeasti sanallistettavaa tietoa.
3. Yhteyden kokemus voi uudistaa suhteita ja toimintatapoja
Tutkimassani tiimissä yhteyden kokemukset toivat iloa ja keveyttä, vahvistivat yhteenkuuluvuutta ja auttoivat hyödyntämään erilaisuutta rakentavasti. Tiimi saattoi jättää taakseen sitä pitkään kuormittaneet kokemukset ja suuntautua tulevaan, minkä lisäksi ihmiset motivoituivat kehittämään entistä parempia yhteisiä käytäntöjä. Nämä muutokset eivät olleet tavoitteellisen ongelmanratkaisun tulosta. Ne syntyivät muuttuneiden suhteiden ja ilmapiirin myötä.
Tutkimukseni perusteella organisaatiot, jotka haluavat vahvistaa aitoa yhteisöllisyyttä, hyödyntää paremmin erilaisuutta ja kasvattaa muutoskykyään, tarvitsevat uudenlaista osaamista fasilitoitujen kohtaamisten rakentamiseen. Strategiapuheen ja nopeiden ratkaisujen rinnalle tarvitaan tilaa keholliselle läsnäololle, uteliaisuudelle ja tärkeiksi tunnistettujen asioiden tutkimiselle.
Tutkimukseni tarjoaa näkökulmia erityisesti johtajille, HR-ammattilaisille, työyhteisökehittäjille, fasilitaattoreille ja coacheille, jotka etsivät uusia tapoja vahvistaa yhteisöllisyyttä ja muutoskykyä pirstaleisessa työelämässä.
Leni Grünbaum
KTT, Sertifioitu coach, fasilitaattori & kouluttaja
Tarinateatteriohjaaja
www.linkedin.com/in/lenigrunbaum
www.lenigrunbaum.fi











