SDI-kartoitus auttaa yksilöitä ja tiimejä ymmärtämään itseään ja toisiaan paremmin – ja sitä kautta myös kommunikoimaan paremmin. Toimittaja suoritti kartoituksen, jonka tulokset tarjosivat paitsi ymmärrystä omasta motivaatiosta ja vahvuuksista, myös eväitä muiden kanssa toimimiseen.
Minäkö keskiössä? Tämäpä mielenkiintoista!
Olen juuri saanut tekemäni Strength Deployment Inventoryeli
SDI-kartoituksen tulokset. Kyseessä on kommunikaatiotyökalu,
jota hyödynnetään esimerkiksi tiimi- ja esihenkilötyöskentelyssä
yhteistyön sujuvoittamiseksi.
”Noin 30% ihmisistä sijaitsevat keskiössä. Heille tyypillistä
on me-henkisyys, joustavuus ja tilanteisiin sopeutuminen.
Kukaan ei kuitenkaan ole punainen tai sininen, vaan
nämä ovat alueita, jotka motivoivat meitä”, kertoo Positive
Solutionsin
Tom Suvanto.
Hän toimii vaimonsa Christinen kanssa perustamassaan
yrityksessä coachina valmentaen yrityksiä, tiimejä ja johtajia.
Yhtenä työkaluna coachingin lisäksi he käyttävät nykyaikaista,
perustuvaan tutkimukseen nojaavaa SDI 2.0-kartoitusta.
KUVA: UNSPLASH
Mikä minua motivoi?
SDI arvioi motiivejani ja vahvuuksiani kahdesta näkökulmasta:
tilanteissa, joissa kaikki on hyvin ja konfliktitilanteissa. Ensin
mainittuja käsitellään nk. motivoivan arvojärjestelmän kautta,
joka esitetään kolmion muodossa. Se koostuu kolmesta eri
päämotiivista: tulosorientoituneesta punaisesta, ihmiskeskeisestä
sinisestä ja järjestelmällisyyttä kunnioittavasta vihreästä.
”Motivoiva arvojärjestelmä kertoo, missä suhteessa päämotiivit
– ihmiset, tulokset ja rakenne – motivoivat sinua ja
miten ne yhdistyvät silloin, kun kaikki on hyvin. Pisteesi sijoittuu
keskiöön, mutta sinussa on myös vihreää ja puna-vihreää”,
Suvanto selostaa.
Minua siis motivoi keskiölle tyypillinen ihmisiin ja tilanteisiin
sopeutuminen. Päämäärätietoisena ”oksat pois”-ihmisenä
olin odottanut punaisempaa lopputulosta, mutta tunnistan itsessäni
myös tätä iloista värien sekamelskaa. Tunne vahvistuu
tulosten läpikäynnin myötä.
Positive Solutionsin Tom Suvanto
KUVA: POSITIVE SOLUTIONS
Suvanto esittää erilaisia toteamuksia ja kyselee, josko ne
tuntuvat tutuilta. Osallistanko ihmisiä? Analysoinko tilanteita
eri näkökulmista? Huomaan nyökytteleväni. Tulokset myös
ehdottavat perustellusti, että kanssani kannattaa ”olla avoin
uusille ideoille ja mahdollisuuksille”.
Huomaan pohtivani edellisen työpaikkani tapaamisia,
joissa mukana oli hyvin erityyppisiä osallistujia: aikapaineen
alla työskenteleviä juristeja, ylempää johtoa sekä
asiaansa vihkiytyneitä tutkijoita. Mietin, miten ajoittain
haastava projektiyhteistyö olisi sujunut, jos osapuolilla
olisi ollut käytössään parempia apuvälineitä keskinäiseen
kommunikointiin.
Tuloksista onkin hyötyä erityisesti vuorovaikutustilanteissa,
kuten esihenkilön ja alaisen välisissä keskusteluissa. Kartoitus
kun auttaa ymmärtämään, miten meidän ja toisten kanssa
kannattaa kommunikoida – myös konfliktitilanteissa.
Konfliktissa motiivimme muuttuvat
”Työelämässä arastellaan usein erimielisyyksiä. Yhteinen
ratkaisu on helpompi saavuttaa, jos uskallamme olla oma
itsemme ja tuoda mielipiteitämme esiin”, Suvanto sanoo.
Se, että asioista ollaan eri mieltä, ei vielä tarkoita konfliktia.
Joskus erimielisyys voi kuitenkin eskaloitua. SDI:ssä pureudutaan
syvällisesti konfliktikäyttäytymiseen ja siihen, miten
motiivimme muuttuvat konfliktin edetessä. Tämänkaltainen
ymmärrys voi olla silmiä avaavaa erityisesti työyhteisöissä,
onhan konflikteilla vaikutusta esimerkiksi työhyvinvointiin ja
tuotteliaisuuteen.
”Työelämässä arastellaan usein erimielisyyksiä.
Tulosteni mukaan konfliktitoimintani on hyvin tilannekohtaista
– tänään toimin näin ja huomenna ehkä toisin. Haluan
selvittää konfliktin heti ja toisaalta pohdiskella asiaa syvällisesti.
”Sinulle lienee myös tyypillistä pitää vaihtoehdot auki ja
nukkua yön yli, kun kyse on isoista päätöksistä?”, Suvanto
kysyy.
Alan ymmärtää, että taipumukseni analysoida ongelmaa
monelta eri kantilta voi johtaa siihen, ettei ratkaisua synny
ollenkaan. Vahvuuteni voivat siis tavallaan kääntyä minua vastaan.
KUVA; UNSPLASH
Vahvuudetkin voivat mennä överiksi
Tulosten viimeinen osio listaa kolme huippuvahvuuttani: kunnianhimoisuuden,
muiden tukemisen ja sisukkuuden. Ne eivät tule suurena yllätyksenä, mutta yllättävää on se, että vahvuuteni
voivat helposti kääntyä nk. liioitelluiksi vahvuuksiksi vastapuolen
ja tilanteen mukaan.
”Liioitellut vahvuudet eivät ole heikkouksia.
Halukkuuteni tukea muita voi muuttua uhrautuvaisuudeksi,
ja kunnianhimoisuuteni taas näyttäytyä muille häikäilemättömyytenä.
Kartoitus auttaa muistamaan, että kaikki eivät aina
toimi tai ajattele samalla tavalla kuin minä. Mutta miten näihin
ominaisuuksiin pitäisi suhtautua?
”Liioitellut vahvuudet eivät ole heikkouksia. Joskus hyvää
tarkoittava käytöksemme voi vain mennä liian pitkälle. Ottamalla
vähän terää pois voimme kääntää tilanteen eduksemme”,
Suvanto kuvaa.
ovathan ne vahvuuksia. Sen sijaan voimme miettiä, miten niitä
voisi hyödyntää fiksummin. SDI:ssä onkin kyse siitä, miten
voimme oppia toimimaan ja kommunikoimaan paremmin
omia vahvuuksiamme, motiivejamme ja arvojamme hyödyntäen.
Omalla kohdallani tämä voisi tarkoittaa, että kommunikoisin
jatkossa selkeämmin, kuinka kunnianhimoiset tavoitteeni
hyödyttävät myös muita ihmisiä. Voin myös edesauttaa projektien
etenemistä ja tulosten saavuttamista tekemällä päätöksiä
rohkeammin ja nopeammin. Kunhan vain ensin saan hieman
analysoida tilannetta.
Teksti: Vanessa Törnblom
