Kirjoittaja: Saana Rossi
Perinteinen rekrytointi nojaa vahvasti menneeseen. Se keskittyy liikaa siihen, mitä on jo tehty – aiempaan koulutukseen, menneeseen kokemukseen, entisiin rooleihin ja saavutettuihin tuloksiin. Näiden kautta on turvallista ja loogista palkata sitä, minkä henkilö jo osaa – todennettua historiaa. Tiedetään, mitä saadaan. Olen itse toiminut näin suuren osan urastani, ja tulokset ovat olleet hyviä. Miksi siis muuttamaan jotain, mikä toimii?
Mutta juuri tässä piilee sudenkuoppa. Rekrytoimalla samaa kuin ennenkin saadaan, rumpujen pärinää, samaa kuin aina ennenkin. Organisaatioiden menestys ei perustu yksin siihen, että palkataan samankaltaisia henkilöitä, taitoja ja osaamisia kuin aina aikaisemminkin. Innovaatio, kasvu ja kilpailukyky eivät synny toistamalla eilistä, vaan kyvystä nähdä uutta ja erilaista.
Epävarmuuden aika vetää sykkyrälle
Epävarmoina aikoina yritykset käpertyvät mukavuusalueelleen. Ja miksi eivät? Tuttuja kaavoja on helppo toistaa ja samalla ne tarjoavat hallinnantunteen. Valmiit ja moneen kertaan testatut ja hyväksi todetut rekrytointikriteerit houkuttelevat. Mutta samalla kun yritys käpertyy, sen mahdollisuus kasvaa ja mennä eteenpäin kutistuu.
Rekrytointi ei ole vain reaktiivista nykyhetkeen vastaamista. Sen pitää myös olla visioivaa ja tulevaisuuteen katsovaa. Jos etsitään jatkuvasti vain sitä, mikä on jo turvalliseksi todettua, jäädään helposti polkemaan paikoilleen. Kun halutaan kurkottaa eteenpäin, on uskallettava astua tuntemattomaan.
Katse tulevaisuuteen, ei peruutuspeiliin
Katsomalla pelkkää ehdokkaan menneisyyttä, suljemme pois valtavasti mahdollisuuksia. Osaamisen lisäksi katse kannattaakin kääntää yhä enemmän myös potentiaaliin ja vahvuuksiin – siihen, missä henkilö on luontaisesti vahvimmillaan, missä hänen sisäinen potentiaalinsa on, missä asioissa ja tilanteissa hän loistaa ja kukoistaa, mikä häntä motivoi ja miten hän voi tulevaisuudessa kehittyä.
Ai miksi? Useat tutkimukset, esimerkiksi Miglianicon et al. tutkimus Strength Use in the Workplace (2020) osoittavat, että vahvuusperusteisuus on paras mahdollisuus kasvuun, kehittymiseen ja erinomaisuuteen. Vahvuudet eivät siis ole vain pelkkää kivaa puhetta tai nousemassa oleva HR-trendi – ne ovat todellinen strateginen voima, johon nykytyöelämässä kiinnitetään hämmentävän vähän huomiota.
Rohkeus puuttuu – ja juuri sitä tarvitaan
Rekrytointia dominoi pelko. Pelkäämme virherekrytointeja, pelkäämme koeaikapurkuja, pelkäämme, että joku ei vastaa odotuksiamme. Tämä pelko kahlitsee meidät turvallisuuden illuusioon, mutta turvallisuus on harvoin tienviitta kasvulle.
Potentiaalin ja vahvuuksien tunnistaminen vaatii uudenlaista ihmiskäsitystä, työkaluja ja rohkeutta katsoa pidemmälle. Psykometriset testit, vahvuuspohjaiset haastattelut, simulaatiot ja käyttäytymisen mallinnukset tarjoavat konkreettisia keinoja löytää ja ymmärtää ehdokkaan luontaisia vahvuuksia ja potentiaalia. Mutta tärkein muutos ei tapahdu työkaluilla
– se tapahtuu organisaatioiden asenteissa ja halussa kehittää vahvuusosaamistaan.
Keskeneräisyys ei ole uhka, se on mahdollisuus
Rekrytointi ei ole pelkkää avoimen tehtävän täyttämistä. Jokainen palkkauspäätös on strateginen valinta siitä, millaiseksi organisaatio haluaa kehittyä ja millaisen tulevaisuuden se haluaa itselleen rakentaa. Keskeneräisyys on mahdollisuus – kunhan uskallamme tarttua siihen. Rohkeus nähdä yksilön vahvuudet voi johtaa sekä yksilön että organisaation menestykseen. Silloin kaikki voittavat.
Jos haluat olla muuttuvassa työelämässä askeleen edellä, haastaa vanhoja tottumuksia ja oppia miten vahvuus- ja potentiaaliperusteinen johtaminen voi uudistaa organisaatiosi, tule mukaan kevään positiivisen HR:n koulutusohjelmaan. Uusi työelämä odottaa – oletko valmis astumaan mukaan?
Saana Rossi
puhuja
kirjailija
positiivisen HR:n kouluttaja
