Kirjoittaja: Saara Remes
”Se on totinen paikka, kun aikuiset riitelee”, toteaa ensimmäisessä työpaikassaan aloittanut nuori. ”Tätäkö työelämä olikin? Yhteistyö ja toisen työn arvostaminen loistavat poissaolollaan, vaikka rekrypuheissa vannottiin työyhteisön diversiteetin nimeen”.
Työterveyslaitos totesi tuoreessa tutkimuksessaan, että nuorten aikuisten työuupumus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Eikä se kehity hetkessä – ei nuorille eikä vanhemmille. Näyttäytyykö tämä ilmiö työyhteisösovittelijan pöydällä? Kyllä vain!
Jatkuva uudistumisen tarve ja samanaikainen tuloksenteon vaatimus leimaavat työelämäämme. Totta kai se ihmistä kuormittaa. Työelämän vaateet eivät kuitenkaan ole ainoastaan negatiivinen asia. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että tylsistyminen työssä voi olla myös yksi työuupumuksen syy.
Sovittelijan työssäni kohtaan usein konfliktitilanteiden taustalla olevia tylsistymiseen liittyviä turhautuneisuuden tunteita. Ne saattavat näyttäytyä kärsimättömyytenä ja kiukkuna toisia kohtaan. ”Miten pitkään kaikkien muiden pitää joustaa, että joku alkaa hoitaa vihdoinkin hommansa?”
Työ ja sen ihmissuhteet kannattelevat tai syöksevät syövereihin
Pärjäämisen taika piilee Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen toteamuksessa (HS 27.2.2023): onnistummeko tasapainoilemaan sekä yksilö- että ryhmätasolla työn kuormittavien ja hyvinvointia edistävien tekijöiden välillä. Entä miten elämäntilanteemme vaikuttaa kuormittuneisuuteen – läikkyvätkö yksityiselämän haasteet monipaikkatyössä helpommin työpaikalle ja päinvastoin? Olemme yllättäen kaikki aivan uusien ilmiöiden äärellä: yksi vaatii lähes 100% etätyöoikeutta ollakseen perheensä tukena, ja toinen tekee ”salaa” töitä kotinsa suojissa jopa yökaudet.
Tämä on ongelmallista paitsi taakkansa alle uupuvalle yksilölle, myös koko työyhteisön dynamiikalle. Sinällään hyvää tarkoittavat salatyöntekijät saavat helposti muut näyttämään huonolta ”huipputuloksia” paukuttavan yksilön rinnalla. Tai kun yhden osalta työtehtävät on hoidettu mitenkuten (huom. väsymyksestä johtuen, ei laiskuudesta!), joutuvat toiset paikkaamaan puutteita. Työyhteisön yhteinen malja alkaa salakavalasti täyttyä, vaikka empatiaa työkaverille vielä riittäisikin. Yliläikkyminen näkyy kyynistymisenä, toisten syyttelynä, uhriutumisena ja pikkuasioista nillittämisenä. Juurisyistä ei haluta puhua, sillä työkaveria ei haluta loukata. Eikä kukaan halua saada ”itsekeskeisen pyrkyrin leimaa”. Tilanne nakertaa nopeasti työyhteisön ilmapiiriä. Lisäksi se luo mehevän kasvupohjan konflikteille, sillä kuormittuneet henkilöt ovat konfliktiherkkiä.
Onneksi ikävilläkin asioilla on toinen puoli. Tutkimusten mukaan elämänkaareen kuuluvissa vaikeuksissa pelastavaksi oljenkorreksi voi yllättävästi muodostua työpaikan hyvät ihmissuhteet ja merkityksellinen työ. Esimerkiksi läheisensä menettänyt voi kokea helpotusta: ”Ei tarvitse surra 24/7, vaan saan keskittyä muuhun edes työpäivän ajan ja jopa nauraa toisten kanssa”.
Mikä sitten ratkaisee, onko meillä tarvittavaa resilienssiä vai ei? Vastaus on yllättävän yksinkertainen: toisistamme välittäminen ja ratkaisujen rakentaminen tilanteen muuttamiseksi. Näin muodostuu yhteisöllistä kyvykkyyttä – ja se on ISO juttu!
Kiinnostaako tietää, miten konflikteja voi ehkäistä ennalta?
Vastaus on yksinkertainen: hyvät työelämätaidot. Kannattaa satsata vähän, että kaikilla organisaatiossa on perustaidot halussa.
ViisasVartti videosarja on kustannustehokas ja keskustelua aktivoiva.
Se on suunniteltu oikeiden sovittelutapausten jälkiviistastamana.
Videot oivalluttavat, mitä tekemällä toisin olisimme voineet vältää koko sopan.
Saara Remes
Kirjoittaja Saara Remes on työ- ja organisaatiopsykologiaan erikoistunut työyhteisösovittelija ja psykoterapeutti. Työssään valmentajana, konfliktien sovittelijana ja johdon coachina hän oivalluttaa ja auttaa asiakkaitaan rakentamaan ratkaisuja työelämän vaikeissa tilanteissa.
Lisätietoa aiheesta: saararemes.fi
