Sukupuoli ja koulutustaso ennustavat työuupumuksen todennäköisyyttä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometri. Palkansaajaväestössä noin kahdeksan prosenttia naisista ja viisi prosenttia miehistä kokee työuupumusta – ja korkeammin koulutetut kokevat työuupumusta useammin kuin matalammin koulutetut.
TEMin työolobarometri on selvittänyt palkansaajien näkemyksiä työoloistaan vuosittain aina vuodesta 1992 saakka. Vuodesta 2019 lähtien tutkimuksessa on tarkasteltu myös stressin ja työuupumuksen kokemuksia, kun aiemmin keskityttiin työn henkiseen raskauteen ja työkykyyn suhteessa työn henkisiin vaatimuksiin.
Työolobarometri paljastaa, että työuupumuksen ja haitallisen stressin kokemukset olivat kasvussa vuonna 2022 samaan tapaan kuin vuonna 2021. Vuosien 2019 ja 2020 välillä vastaavissa kokemuksissa ei juuri tapahtunut muutoksia.
Stressin kokeminen on, työuupumisen kokemisen tavoin, yleisempää palkansaajanaisilla kuin palkansaajamiehillä. Palkansaajanaisista 15 prosenttia kokee paljon tai melko paljon haitallista stressiä, palkansaajamiehistä kymmenen prosenttia.
Kuten työuupumus, myös haitallisen stressin kokeminen on yleisempää korkeammin koulutetuilla matalammin koulutettuihin verrattuna. Ikäryhmien välillä ei juuri ole eroja.
Työolobarometrissä stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi, tai hänen on vaikea nukkua asioiden vaivatessa jatkuvasti mieltä. Kyse on haitallisen stressin kokemisesta yleisesti, ei ainoastaan työhön liittyen.
Työuupumuksen neljä keskeistä oiretta ovat kroonistunut väsymys, henkinen etääntyminen työstä, kognitiivisen toiminnan häiriöt ja tunteiden hallinnan vaikeudet. Työolobarometrissa kysytään, miten usein vastaaja kokee työssään näitä tunteita.
Työolobarometri ei ole ainoa tutkimus, jossa näkyy työn henkisen kuormittavuuden kasvu viime vuosina. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -seurantatutkimuksessa näkyy työuupumuksen lievä kasvu ja työkyvyn heikentyminen kesän 2021 ja talven 2022 välillä.
Tilastokeskuksen vuonna 2021 tekemän tutkimuksen mukaan väsymyksen, haluttomuuden ja tarmottomuuden tunteet lisääntyivät palkansaajilla korona-aikana vuoteen 2018 verrattuna. Aiempaa useampi myös koki itsensä haluttomaksi ja henkisesti väsyneeksi töihin lähtiessään tai etätöitä aloittaessaan.
Mikä sitten neuvoksi? – No, työhyvinvointia ainakin halutaan tukea joka talossa, mutta keinot jäävät usein vähän puolitiehen. Työhyvinvointiin kannattaa kuitenkin laittaa paukkuja, koska työuupumuksen ja haitallisen stressin hallinnassa työn psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät ovat keskeisiä. Kuormitus voi liittyä esimerkiksi työn sisältöön, töiden organisointiin, työjärjestelyihin tai työyhteisön sosiaalisten suhteiden ja esihenkilötyön toimivuuteen – kaikki asioita, joille voidaan tehdä jotain.
Ellei meno työpaikalla miellytä, porukka on valmis nostamaan kytkintä. Baronan työelämätutkimuksen mukaan ihmiset ovat entistä halukkaampia vaihtamaan työpaikkaa tai jopa alaa. Marras-joulukuussa 2022 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 37 % työssäkäyvistä suomalaisista pohtii työpaikan vaihtoa. Erityisesti nuoret ovat lähtökuopissa: alle 40-vuotiaista työpaikanvaihtoa harkitsee peräti 44 % vastaajista.
Baronan tutkimuksen mukaan yhä useampi työssäkäyvä kokee myös lisääntynyttä epävarmuutta. Sota-aikana ei yllätä, että huoli maailman tilasta on noussut jo merkittävämmäksi hyvinvoinnin vaikuttimeksi kuin oma terveys.
Lisäksi kokemus hyvinvoinnista on heikentynyt samalla, kun kuormitus on lisääntynyt. ”Baronametri” tarjoaa myös valopilkun: työn mielekkyys sekä työn ja arjen yhteensovittaminen ovat parantuneet.
PETRI CHARPENTIER
