Kirjoittaja: Marja-Liisa Manka
Iso ruuvi kiristää kaikkia työntekijöitä: työuupumuksen riskiryhmään kuuluu
noin joka neljäs Työterveyslaitoksen seurantatutkimukseen vastanneesta.
Siis 625 000:tta työntekijää, jos osuus suhteutetaan työllisten määrään.
Pohdin kirjoituksessani, miten ruuvia saisi löysemmälle.
Uupumuksen partaalla olevien määrä musertaa, vaikkei
tilanne ole uusi. Jo parikymmentä vuotta työ on rasittanut henkisesti
yhtä paljon (Työolobarometri). Yllättävästi fyysinenkään
kuormitus ei ole lainkaan helpottanut.
Stressin kokeminen on Suomessa yleisempää kuin EUmaissa.
Euroopan työturvallisuus- ja terveysvirasto selvitti pandemian
jälkeisen stressin määrää ja syitä, joita sai esittää useampiakin.
Yli puolet mainitsi kovan aikapaineen ja kuormituksen.
Meillä muista maista poiketen korostuivat myös huono tiedonkulku
ja yhteistyö (41 %). Lisäksi vaikutusmahdollisuuksien
puute, häirintä asiakkaiden taholta sekä työpaikkakiusaaminen
mainittiin.
Miksemme ole onnistuneet tämän paremmin työhyvinvoinnin
edistämisessä? Onko lähestymistapamme ollut väärä?
Huomaa valo, niin jaksat paremmin
pimeyttäkin
”Olemme selvinneet omista sodistamme, mittavasta energiakriisistä
ja laman kausista. Nykyistä kovempienkin koettelemusten
jälkeen olemme aina rakentaneet yhdessä entistä
parempaa”, totesi presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan.
Ongelmana eivät voi nytkään olla poikkeukselliset olot
tai muutokset, vaan se, että yritämme selvitä niistä aikansa
eläneillä ajattelu- ja toimintatavoilla.
Niinistön toiveikkuudelle on realistinen perusta: Suomi
on hyvinvointivaltio ja maailman onnellisin maa jo kuudetta
kertaa peräkkäin. Noin 80 prosenttia meistä on tyytyväisiä
elämäänsä. Työllisyysasteemme on noussut voimakkaasti viime vuosina kuten eläkkeelle jäämisikäkin. Yhä useampi
tekee töitä eläköitymisensä jälkeenkin. Puitteissa ei siis ole
valittamista.
Katse on käännettävä työpaikan, työnteon ja työntekijän
voimavarojen etsimiseen ja edistämiseen. Kun huomaa valon,
kestää paremmin pimeyttäkin. Myönteisessä tunnetilassa
ja yhdessä keksimme paremmin ratkaisuja ongelmiimme.
Saamme näin myös valtaosan haaskatuista voimistamme
takaisin.
Työhyvinvointi rakennetaan arjessa
Miten näkökulma saadaan käännettyä ongelmista vahvuuksiin
ja valittamisesta vaikuttamiseen?
Hierarkian luurangot kolistelevat vielä työpaikoilla. Se on
opettanut meidät avuttomiksi ja uskomaan, että Joku Muu tietää
paremmin asioistamme. Toki työturvallisuuslain mukaan
työnantaja, käytännössä esihenkilö, on edelleen vastuussa
työntekijöidensä jaksamisesta. Hän ei kuitenkaan voi nähdä
kenenkään pään sisälle, varsinkaan hybridityössä, jollet itse
kerro toiveistasi ja jaksamisestasi.
Uusi yhteistoimintalaki patistaa työnantajan vuoropuheluun
henkilöstön kanssa ja työhyvinvoinnin edistämiseen. Työntekijät
toivovat, että johtamisessa on aikaa kuunnella, kohdata,
ymmärtää ja jakaa myötätuntoa. Siihen ei vaadita huvipuistoja,
vaan arjessa huomaamista.
Työhyvinvointi on myös henkilökohtainen tunnekokemus.
Jaksat paremmin, jos koet työsi merkitykselliseksi ja saat vaikuttaa
sen sujuvuuteen. Kysy siis itseltäsi, mikä tekisi siitä
innostavampaa ja juuri sinulle sopivampaa? Mitä voisit jättää
tekemättä, jos et ehdi tehdä kaikkea? Tätä kutsutaan työn tuunaamiseksi.
Sukimishetket ja voimavartit käyttöön
Yhteenkuuluvuus edistää hyvinvointia. Minkälainen tunnepöly
leijuu työpaikallasi? Tunteet tarttuvat salamannopeasti, eritoten
negatiiviset. Etätyö vei monet kotitoimistoihin. Siinä harpattiin
iso askel hierarkkisuuden vähentämiseksi: alettiin luottaa työntekijöihin.
Autonomia ja joustavuus lisääntyivät, mutta samalla
etätyö tylsistytti ja vähensi yhteisöllisyyttä.
Miksi yhteisöllisyys heikkeni? Katsekontakti avaa ja rakentaa
yhteyden, mutta voiko etätyössä nähdä toisen? Kysyin tätä
asiaa tutkineelta psykologian professori Jari Hietaselta: ”Katsekontakti
aktivoi autonomista hermostoa myös virtuaalisessa
yhteydessä, mutta vain, jos ihminen tietää, että toinenkin osapuoli
todella näkee hänet. Reaktiota ei siten synny, jos kamera
ei ole päällä. Se edellyttää molemminpuolisen ymmärryksen
nähdyksi tulemisesta.”
Tarvitsemme siis edelleen kasvotusten kohtaamista, yhteisiä
voimavartteja, jolloin voimme ideoida, kertoa onnistumistamme,
etsiä tähtihetkiä, kehua, kiittää, juoda kahvia, oppia
toisiltamme ja edistää näin jopa aivokuntoa. Apinoita tutkittaessa
nimittäin havaittiin, mitä enempi niillä oli sukimisryhmiä
kirppuja irrottamassa, sitä älykkäämpiä ne olivat.
Oikeista työasennoista huomio
aivo-, tunne- ja informaatiokuorman
säätelyyn
Kiire ja keskeytykset sekä työn digitaalisuus rasittavat kaikkia.
Perinteinen fyysisen ergonomian kehittäminen ei näin
ollen riitä, vaan on pystyttävä huolehtimaan aivojen virkeydestä
ja sopivasta informaatiomäärästä. Myös eettisistä huolista
on keskusteltava, koska monet kokevat, etteivät pysty
tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Mikä on riittävän
hyvä?
Tehkää yhteiset pelisäännöt uudelle ergonomialle, ja
varmistakaa:
– keskeytyksettömän työskentelyn mahdollistaminen, esim.
kaikkien ei tarvitse olla saatavilla kaiken aikaa
– informaation keskittäminen eri kanavista
– oman työn hallinnan mahdollisuus kuten ajan
järjestäminen työn suunnitteluun sekä uusiin
työvälineisiin/ohjelmistoihin perehtymiseen ja oppimiseen
– taukojen sijoittaminen työn lomaan
Jaksat, kun palaudut
Katso myös peiliin! Stressi on positiivista, kunhan sen saa
purettua. Lomat eivät riitä palautumiseen, vaan huokoisia
hetkiä on hyvä olla jokaisessa päivässä. Elämässä on oltava
muutakin kuin työtä.
Henkilökohtaista palautumistasi edistävät:
– psykologinen irrottautuminen: tee vapaalla työstäsi
poikkeavia asioita
– rentoutuminen: opettele rentoutumaan liikkumalla
luonnossa, olemalla tekemättä mitään tai jollain
tekniikalla kuten hengitysharjoituksilla
– omaehtoisuus: järjestä itsellesi omaa aikaa, jonka
käytöstä voit itse päättää
– taidon hallinta: etsi mieluisia harrastuksia, jotka saavat
sinut tuntemaan itsesi päteväksi
Sinun on lupa ottaa omaa aikaa, kuntoilla ja nukkua
riittävästi. Huomaa arjen ilonaiheet ja hu(r)vittelekin!
Marja-Liisa Manka
FT, YTM
Työhyvinvoinnin johtamisen dosentti
Tampereen yliopisto
Marja-Liisa Manka, FT, YTM, on toiminut
mm. työhyvinvoinnin professorina
ja edelleen dosenttina ja yrittäjänä.
Viimeisimmät tietokirjat Työhyvinvointi
(2023) Marjut Mankan kanssa,
Elämänilon jäljillä (2022, äänikirjana
2023) ja artikkeli Work Goes Happyn
Paremman työelämän voimavarat -teoksessa (2022).
