Vastuullisuus on yksi työelämän suurimpia teemoja tällä hetkellä – niin yksilön, yrityksen kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Esimerkiksi FIBSin Yritysvastuu 2019 -tutkimuksen mukaan peräti 99% suomalaisista yrityksistä uskoo vastuullisuuden olevan oman liiketoiminnan kannalta olennainen tekijä.
Tutkimuksen mukaan valtaosa yrityksistä (85%) sanoo strategiaansa sisältyvän kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita. Lisäksi yritykset uskovat enemmän kuin koskaan siihen, että vastuullisuuden merkitys tulee jatkossa kasvamaan entisestään.
Vastuullisuus myös tihkuu strategiapapereista ja julkilausumista organisaatioiden arkeen kiihtyvällä tahdilla, koska niin asiakkaat kuin työntekijätkin harrastavat vastuullisuutta jaloillaan hyvin herkästi, mikäli kyseiset asiat eivät ole kunnossa.
Vastuullisuuden kehittämiselle löytyy selkänojaa esimerkiksi vuonna 2015 julkaistuista YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. YK:n sustainability-tavoitteet tarjoavat kattavaa analyysiä maailman tilasta ja sen kipukohdista – sekä tarvittavista toimenpiteistä. Toki 169 alatavoitetta sisältävä listaus voi säikäyttää hurjimmankin sustis-soturin ja oman liiketoiminnan kannalta olennaisimpia asioita on kenties vaikea heti huomata. Ei siis ihme, että suurelle osalle kotimaisista yrityksistä YK:n vastuullisuusagenda on jäänyt hivenen etäiseksi.
FIBSin tutkimuksen mukaan suomalaiset yritykset ovat kuitenkin – kasvavassa määrin – hereillä oman bisneksensä ilmastovaikutuksista ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista liiketoimintariskeistä. Samalla yritysten tietoisuuteen on noussut maapallon lämpenemisen pysäyttämiseen tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyys. Kello tikittää.
Tutkimus kertookin, että tällä hetkellä ilmastonmuutos on selkeästi merkittävin vastuullisuustoiminnan tulevaisuuden painopiste yli puolelle (58%) suomalaisyrityksistä.
Tutkimus paljastaa senkin, että paljon huomiota yritysten agendalla saavat myös yleisempi toiminnan oikeellisuus eli eettisyys sekä paljon tapetilla ollut kiertotalous. Eettisyys ja kiertotalous nousivat jaetulle hopeasijalle tulevaisuuden painopisteitä listattaessa.
Entä miten vastuullisuus tulee kehittymään 2020-luvulla? – Se on selvää, että bisnestäkin tehdään vahvasti asenteella ’ilmastonmuutos eka, ilmastonmuutos vika’. Tämä tarkoittaa mm. hiilisyntien syynäämistä ja kompensointia. Tärkeä avaus tulevaisuuteen voi olla VTT:n ja LUT:n reilu vuosi sitten kehittämä hiilikädenjälki, joka kertoo tuotteen aikaansaamista positiivisista ilmastovaikutuksista.
Hiilikädenjäljen taustalla on ajatus, että yritys kehittää tuotteita ja palveluja, joiden avulla sen asiakas pystyy pienentämään hiilijalanjälkeään. Laskuri osoittaa, kuinka suuren kädenjäljen yrityksen tuote aiheuttaa: mitä suurempi kädenjälki, sen parempi.
Suomalaisella mittari-innovaatiolle voi toivoa vientimenestystä – ihan jo planeetankin puolesta.
Ympäristö tarvitsee sankareitaan, sillä esimerkiksi viime vuoden hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin raportti paljasti karun totuuden luonnon monimuotoisuuden tilasta: päällä on katastrofaalinen biodiversiteettikriisi. Uhattuna ovat miljoonan eliölajin lisäksi myös liiketoiminnan kannalta keskeiset toiminnot, kuten ravinteiden kierto, pölytys sekä hiilinielut.
Edelläkävijäyritys voi parantaa tulevaisuuden toimintaedellytyksiään ottamalla luonnon monimuotoisuuden toiminnassaan huomioon jo nyt. Huipulla saattaa tuulla, mutta tilaa siellä kyllä on: FIBSin yritysvastuututkimuksen mukaan vain 8 prosenttia yrityksistä nostaa luonnon monimuotoisuuden prioriteetiksi.
Yrityskin voi käyttää ääntään paremman maailman puolesta– ja korottaa desibelejä, mikäli mitään ei tapahdu. Yrityskansalaiset ovat usein valmiimpia radikaaleihin tekoihin ilmaston vuoksi kuin valtiot ja toki myös nopeampia ja joustavampia muutoksen edessä.
Barrikadeille, bisnesveljet ja -siskot!
Petri Charpentier
