Toukokuussa aikuiskasvatuksen professorina aloittanut Kaija Collin on tarkastellut työurallaan aikuisten oppimista monesta näkökulmasta. Työssä tapahtuva jatkuva oppiminen puhututtaa etenkin nykyajan vaativassa ja kovatahtisessa työelämässä, mutta sen yhteyksiä työhyvinvointiin tulisi Collinin mukaan selvittää tarkemmin.
Professori Kaija Collinin tutkimuksen ytimessä on ollut koko hänen uransa ajan aikuisten työssä oppiminen. Reilun parikymmenvuotisen tutkijanuransa aikana hän on tarkastellut ilmiötä muun muassa moniammatillisen yhteistyön, ammatillisen identiteetin ja toimijuuden, johtamisen sekä kestävän työssä oppimisen näkökulmista. Ajankohtaisimmat tutkimusintressit liittyvät työssä oppimisen ja työhyvinvoinnin kytköksiin sekä siihen, miten eri sukupolvet suhtautuvat jatkuvan oppimisen vaatimuksiin ja oppivat työssä yhdessä.
”Meillä on yleinen oletus siitä, että oppiminen on kauhean kivaa ja mahtavaa, ja kehittyminen on nopeaa ja pelkästään positiivista. Meillä ei ole vielä aiheesta tutkimusta, mutta oppimisvaatimukset ovat varmasti myös niitä, jotka kuormittavat. Tutkimus aiheesta onkin erityisen tärkeää nyt, kun työelämän tahti ja osaamisvaatimuksen kiihtyvät jatkuvasti”, Collin sanoo.
Tutkimuskohteena sukupolvien erilaiset suhtautumiset oppimiseen
Syyskuun alussa käynnistynyt Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke vie Collinin tutkimuksen uuteen suuntaan ja tutkijoiden katse kohdistuu työelämässä rinnakkain toimiviin eri sukupolviin. Hankkeessa tarkastellaan, suhtautuvatko eri ikäiset työntekijät eri tavoin jatkuvaan oppimiseen ja millaisia avainkokemuksia heillä on työssä oppimisesta. Tutkimus toteutetaan Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa terveydenhuollon ja ICT-alan työpaikoilla.
”On kiinnostavaa selvittää, miten sukupolvien mahdolliset erot näkyvät arjen työelämässä. Synnyttävätkö ne työpaikoilla jännitteitä, vai voisiko mahdollisesta erilaisuudesta löytyä myös voimavaroja”, Collin pohtii.
Oppimista tuetaan arkisissa rakenteissa
Alasta ja organisaatiosta riippumatta työssä tapahtuvan oppimisen haasteet ovat usein samankaltaisia. Jatkuvaa oppimista voivat estää esimerkiksi tuen ja arvostuksen puute tai se, ettei organisaatioissa ymmärretä, miten oppiminen toimii.
”Organisaatioissa pitäisi paremmin ymmärtää jatkuvan, työn arjessa tapahtuvan oppimisen merkitys. Oppimista tulisi tukea niin henkilöstönkehittäjien ja lähiesimiesten toimesta kuin myös ylimmän johdon luomien rakenteiden avulla”, Collin painottaa.
Collinin tutkimus on tuonut myös esiin, että työssä oppimisen kokemukset muotoutuvat lisäksi työn erityispiirteiden ja organisaatiokontekstin mukaan. Rakenteellinen hierarkia ja valta-asetelmat voivat vaikuttaa siihen, millaisia haasteita oppimisessa kohdataan ja miten oppimista arvostetaan.
Pitkä ura tutkimuksen ja kehittämisen parissa
Kaija Collin väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi vuonna 2005 ja on siitä lähtien työskennellyt Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Apulaisprofessorina hän on toiminut vuodesta 2020. Collinin asiantuntijuutta on hyödynnetty laajasti niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä tutkimusyhteisöissä. Hänen osaamistaan on käytetty myös käytännön työelämän kehittämisessä ja johtamisen oppimista tukevien käytäntöjen rakentamisessa.
Lähde: Jyväskylän yliopisto
