Kun koronasta selvittiin, niin seuraava konttorien vitsaus on – tylsyys?
Työterveyslaitoksen ja Emlyon Business Schoolin tutkimuksen mukaan työssä tylsistyminen
voi aiheuttaa samankaltaisia terveyshaittoja kuin työstressi tai työuupumus, jotka ovat tunnetusti
yhteydessä tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston poikkeavaan toimintaan.
Tavallisesti autonomisen hermoston parasympaattinen toiminta aktivoituu levossa. Kun
tämä toiminta heikentyy, se vaikuttaa kehon edellytyksiin elpyä ja palautua. Pitkäkestoiset
poikkeavuudet ovat yhteydessä sairausriskeihin ja jopa kuolleisuuteen.
Kansainvälisestikin ainutlaatuinen tutkimus osoitti, että tylsistyminen on toimiston tikittävä
aikapommi. Jo aiemmista tutkimuksista tiedettiin, että tylsistymistä kokevat työntekijät arvioivat
oman terveytensä heikommaksi – mutta uuden tutkimuksen valossa työssä tylsistyminen voi olla
samanlainen riski terveydelle kuin muut, perinteisemmät työpahoinvoinnin kokemukset.
Oletko sinä vaaravyöhykkeessä? (Ja kukapa ei olisi.) – Tutkijat rauhoittelevat, että
satunnainen tylsyyden kokemus on normaalia eikä aiheuta terveyshaittoja. Usein toistuva tai
jatkuva tylsyys sen sijaan kyllä heikentää terveyttä.
Tutkijat suosittelevatkin, että tylsistymiseen kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota
työpaikoilla ja työterveyshuollossa. Aiemman tutkimusnäytön perusteella tylsistyminen on
työelämässä yleistä, ja syynä ovat usein esimerkiksi omaan työhön kuulumaton sälä ja liiallinen
byrokratia.
Toisaalta myös anti-tylsyys voi olla vaarallista. Tuorein Työsuojelupaneeli eli
Työterveyslaitoksen ja Työturvallisuuskeskuksen vuosittain toteuttama kyselytutkimus kertoo,
että työn jatkuvat keskeytykset, liiallinen työn määrä ja kova työtahti aiheuttavat merkittävää
psykososiaalista kuormitusta työpaikoilla.
Vastaajista kolmasosa (34%) arvioi keskeytysten kuormittavan jatkuvasti omalla työpaikalla
(vrt. 25% vuonna 2016, kun teemaa viimeksi tutkittiin) ja jossain määrin yli puolet (53%).
Lisäksi joka viides vastaaja arvioi liiallisen tiedon määrän kuormittavan jatkuvasti omalla
työpaikallaan.
Työjärjestelyjen osalta liian suuren työmäärän tai kovan työtahdin koki 27 prosenttia
jatkuvasti, 60 prosenttia jossain määrin. Jatkuvan tavoitettavuuden koki omalla työpaikallaan
kuormittavan jatkuvasti 21 prosenttia ja jossain määrin 51 prosenttia.
Jos työmäärä näyttää kasvavan liialliseksi, pitäisi pysähtyä harkitsemaan, onko resursseja
lisättävissä tai jotakin karsittavissa. Yksi keino on työn ”olennaistaminen”: työn ytimen
kirkastaminen, olennaisimpien tehtävien tunnistaminen ja työn rajaaminen tämän pohjalta niin,
että työmäärä on kohtuullinen.
Kuormituksen hallinnassa auttaa avoin, luottamuksellinen keskusteluilmapiiri. Myös
parempaa vuorovaikutusta sekä työntekijän ja esihenkilön välillä tarvitaan.
Jos yksi tylsistyy työssään ja toinen luhistuu kuormansa alle, niin voisi olettaa, että
esihenkilöiltä vaaditaan melkoista pelisilmää. Vanha konsti eli tunneäly on nyt valttia: kun
pomo keskustelee alaistensa kanssa muustakin kuin säästä ja kulloisestakin projektista, alkaa
alaisen sielunelämästä muodostua jonkinlainen kuva puoliväkisinkin.
Oli työntekijä sitten tylsyyden tai tappotahdin uhri, aidosti välittävä ja sen osoittava
esihenkilö voi todella olla pelastava enkeli. Insinöörijohtamisen luvatussa maassa
emotionaalinen ÄO ei aina ole arvossaan, mutta viimeistään etätyö on opettanut, että nyt
tarvitaan esihenkilöiltä venymistä. Alaiset eivät ole vain palluroita läppärin ruudulla, vaikka
hetkittäin siltä voi tuntuakin.
MS Suomi Finland seilaa vain niin kauan, kun tekemisessä on sekä päätä että sydäntä.
PETRI CHARPENTIER
