Henkilöstöön ja johtamiseen
keskittynyt media

Suomalainen henkilöstöjohtaja käyttää tekoälyä väärään ongelmaan

Suomalaiset yritykset käyttävät tekoälyä hallinnollisten rutiinien pyörittämiseen, kun eurooppalaiset rakentavat jo huomisen työelämää.
SD Worxin Suomen ja Viron toimitusjohtaja Mikko Uotila. Kuva: Ninni Mähönen

Suomalaisilla työmarkkinoilla on kaksi samanaikaista ongelmaa: työnantaja ei tiedä, mitä osaamista yritys tarvitsee ja työntekijä ei tiedä, mitä mahdollisuuksia talon sisällä on. Tulokset käyvät ilmi SD Worxin tuoreesta tutkimuksesta, johon vastasi lähes 6 000 HR-johtajaa kuudestatoista Euroopan maasta.

Suomalaiset henkilöstöjohtajat haluaisivat hyödyntää tekoälyä ennen kaikkea palkanlaskennan automatisointiin. Tätä mieltä on useampi kuin joka kolmas suomalainen työnantaja (37 %), kun taas eurooppalaisista samaa ajattelee reilu neljännes (27 %).

Muualla Euroopassa tekoälyä aiotaan käyttää laajemmin. Reilu neljännes eurooppalaisista työnantajista (26 %) varautuu jo henkilöstösuunnittelussaan siihen, miten automaatio ja tekoäly muuttavat työelämää. Suomalaisista näin tekee vain runsas kymmenesosa (12 %).

”Muualla Euroopassa mietitään jo sitä miten työ muuttuu, mutta Suomessa vielä varmistetaan, että palkat maksetaan ajoissa. Ero ei ole siis pieni”, SD Worxin Suomen ja Viron toimitusjohtaja Mikko Uotila huomauttaa.

Kun työnantaja käyttää tekoälyä pelkästään hallinnollisten rutiinien pyörittämiseen, katsotaan Uotilan mukaan menneisyyteen sen sijaan, että valmistauduttaisiin huolella tulevaan. 

”Eurooppalaiset kilpailijat rakentavat jo kuvaa siitä, millaista osaamista tarvitaan viiden vuoden päästä. Suomalaiset yritykset vielä vastaavat kysymykseen, joka ratkeaa automaatiolla joka tapauksessa.”

Henkilöstöjohtaja ei tiedä, mitä osaamista tarvitaan – työntekijä ei tiedä, mitä töitä on tarjolla

Miltei neljä kymmenestä työnantajasta sekä Suomessa että Euroopassa (39 %) ei tiedä, millaista osaamista organisaatio tarvitsee 2–3 vuoden päästä. Samaan aikaan yli puolet suomalaisista palkansaajista (56 %) kokee, ettei heidän osaamistaan hyödynnetä tarpeeksi.

Avoimista sisäisistä tehtävistä ei myöskään riittävästi viestitä. Kaksi kolmesta suomalaisesta (68 %) sanoo, ettei omassa organisaatiossa ole helppoa tutustua sisäisiin tehtäviin tai projekteihin. Euroopassa tilanne on lähes yhtä huono (66 %). Vain reilu kolmannes suomalaisista (34 %) uskoo, että saman työnantajan palveluksessa voisi kasvaa tai vaihtaa tehtävää. Euroopassa useampi kuin neljä kymmenestä (41 %) pitää näitä mahdollisuuksia todellisina.

Uotilan mukaan tulokset osoittavat, että suomalaisilla työmarkkinoilla on tältä osin valuvikaa: työnantaja ei tiedä mitä osaamista se tarvitsee, ja työntekijä ei tiedä mitä mahdollisuuksia talon sisällä on. 

“Samaan aikaan, kun työnantajilla on liian hämärä kuva tulevaisuuden osaamistarpeista, enemmistö työntekijöistä kokee, ettei heidän osaamistaan hyödynnetä kunnolla. Ja koska asiasta ei viestitä riittävästi, ihmiset lähtevät, vaikka oikea tehtävä olisi ollut tarjolla saman katon alla. Suomessa rekrytoidaan ulkoa sellaista osaamista, mitä olisi voinut löytyä sisältä. Tämä on kallista, hidasta ja monelta osin vältettävissä.”

Suomalainen katsoo taaksepäin – kilpailijat rakentavat jo huomisen organisaatiota

Vain noin joka neljäs suomalainen työnantaja (27 %) suunnittelee tulevaisuuden osaamistarpeitaan etukäteen. Euroopassa tilanne on hieman parempi: strategista henkilöstösuunnittelua tekee noin joka kolmas työnantaja (29 %). Loput elävät päivä kerrallaan.

Myös suomalaisten ja eurooppalaisten HR-johtajien käsitykset kehitystarpeista eroavat. Eurooppalaisista HR-päättäjistä kolmannes (32 %) haluaa kehittää data- ja analytiikkaosaamistaan, kun taas suomalaisista näin ajattelee vain runsas kymmenesosa (14 %). 

Uotilan mukaan suomalaiset HR-johtajat ja heidän eurooppalaiset kollegansa elävät usein eri todellisuuksissa. 

“Eurooppalaiset HR-johtajat haluavat kehittää kykyään lukea henkilöstödataa ja tehdä sen pohjalta päätöksiä toisin kuin monikaan suomalainen. Samaan aikaan kolme neljästä suomalaisesta työnantajasta ei suunnittele osaamistarpeitaan edes kolmen vuoden päähän. Nämä kaksi lukua kertovat saman tarinan: suomalaisissa organisaatioissa henkilöstödata ei vielä ohjaa riittävästi päätöksentekoa.”

Lähde: SD Worx

Jaa tämä artikkeli: 

Johtaminen

Kun esihenkilöstä tulee työn pullonkaula, kuka sen huomaa?

Esihenkilön kalenteri voi olla täynnä, tiimi tyytyväinen ja tulokset kunnossa. Silti jokin voi olla pielessä. Mitä jos hyvänä johtamisena pidetty jatkuva tavoitettavuus kertoo myös siitä, että työn päätökset ja vastuut ovat kasautuneet liian harvoille?

Headcountista braincountiin strategisella henkilöstöjohtamisella

Suomen työelämän kehittämisstrategia 2035:n tavoitteena on työelämä, jossa hyvinvointi, osaaminen, jatkuva oppiminen, hyvä johtaminen, monimuotoisuus, tuottavuus ja teknologian hyödyntäminen tukevat toisiaan. Tekoäly nopeuttaa työtä, tietomäärä kasvaa ja teknologia tuo paljon mahdollisuuksia, mutta samalla yhä useampi asia kilpailee ihmisten rajallisesta huomiosta ja kognitiivisesta kapasiteetista, ja meidän on ymmärrettävä, miten aivomme reagoivat jatkuvaan ärsyketulvaan ja muutokseen, jotta voimme rakentaa työelämää, joka on samanaikaisesti tuottava, hyvinvoiva ja kestävä.

Tekoäly etenee nopeammin kuin ihminen muuttuu

Suurin osa asiantuntijoista on jo jonkin aikaa hyödyntänyt tekoälyä omaan työhönsä ja alkanut hahmottaa myös siihen liittyviä haasteita. Seuraava vaihe alkaa, kun yksittäisten asiantuntijoiden kokeiluista siirrytään siihen, että tekoäly integroituu osaksi kaikkien työtä ja muuttaa tapaa toimia.

Kun luvut ja työn arki kertovat eri tarinaa

Johtoryhmässä vastuut näyttävät selkeiltä. Henkilöstön vastauksissa sama asia saa aivan toisenlaisen arvion. Kumpaa pitäisi uskoa? Ennen puolen valitsemista kannattaa kysyä, arvioivatko ihmiset edes samaa asiaa.

Entä ihminen?

Jo vuosia sitten puhuin johtamisesta otsikolla Ihminen johtajana – johtajana ihmiselle. Puhuin ihmisestä johtajan roolin sisällä, vallasta, vastuusta ja myös rakkaudesta.

Työhyvinvoinnin uudet ulottuvuudet

Työelämän jatkuva muutos haastaa organisaatioita rakentamaan hyvinvointia uudella tavalla. Työn pirstaloituminen, monimuotoistuvat tiimit ja kasvava epävarmuus edellyttävät johtamiselta herkkyyttä, selkeyttä ja