Tunnetko jo serendipiteetin? – Jos et, ei se mitään. Ymmärrys serendipisyydestä ei ole levinnyt vielä laajasti Suomessa, vaikka se on olennainen osa asiantuntijatyötä.
Sere–mikä? – Serendipiteetti viittaa eräänlaiseen onnekkaaseen sattumaan, jotka ovat
toki yliedustettuina Hollywoodin romanttisissa komedioissa, mutta myös monen innovaation
ja liike-elämän läpimurron takana. Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan
serendipisyyskokemukset ovat sangen tavallisia asiantuntijatyössä: TTL:n Yhteensattumia-kyselyn
vastaajista yli puolet (54 %) arvioi kohtaavansa työssään usein hyödyllistä tietoa, ideoita tai
asioita, joita ei ollut etsimässä. Naisilla nämä kokemukset olivat tavallisempia kuin miehillä.
Serendipiteetti ohjaa näkymättömällä kädellään asiantuntijatyötä, mutta sattuman merkitys jää
usein huomaamatta suunnittelun, rationaalisuuden sekä kiireen umpikyllästämässä työelämässä.
TTL:n tutkimuksen mukaan onnekkaita sattumia tapahtui erityisesti omalla työpaikalla,
työpaikan epämuodollisissa kohtaamisissa tai työtä tehdessä: työntekijä esimerkiksi odotti
kahvia kahviautomaatilla ja sattui kuulemaan jotakin merkittävää. Myös työpaikan ulkopuoliset
tapahtumat ja tapaamiset sekä koulutukset olivat merkittäviä onnekkaita sattumapaikkoja.
Liika kiire kuitenkin tappaa serendipiteetin. Jos vain ravataan laput silmillä eteenpäin, ei jää
aikaa havaita uutta, tarttua ideoihin tai viedä niitä käytäntöön. Uudistuminen edellyttää aikaa ja
ihmismieli janoaa sivupolkuja, joita vaeltaa.
Tutkimuksen valossa kaikkinainen sosiaalinen vuorovaikutus ja ihmisten kasvokkainen
kohtaaminen näyttivät olevan niitä keskeisimpiä serendipisyyskokemusten lähteitä asiantuntijatyössä.
Tutkimuskyselyt ja -haastattelut kuitenkin tehtiin ennen koronapandemiaa – joten voisi
olettaa, että serenpiditeettitasot ovat organisaatioissa romahtaneet. Teams-palaverissa säkenöivää
sattumasynergiaa esiintyy aika harvoin.
Erikoistutkija Marja Känsälä Työterveyslaitoksesta kuitenkin uskoo, että myös etätyön
käytännöt voivat tukevat kohtaamisia. Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi virtuaaliset kahvi- ja
lounastauot tai kävelypalaverit kollegoiden kanssa puhelimessa puhuen.
Vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta lisää, että esihenkilön tulee
varmistaa, että vuorovaikutus säilyy myös etätyöolosuhteissa, joissa vuorovaikutus toki on
erilaista. Yhteisiin virtuaalisiin kohtaamisiin on hyvä esimerkiksi jättää aikaa ja tilaa kuulumisten
vaihtoon.
Ja jahka korona viimein karistetaan kansakunnan niskasta ja kahvihuoneet ovat taas
käytössä, serendipiteetti voidaan nostaa koko kansan salaiseksi aseeksi. TTL ehdottaa, että
organisaatiot fasilitoivat työryhmien, tiimien ja työyhteisöjen välistä vuorovaikutusta ja luovat
paikkoja onnekkaille kohtaamisille. Tai vähän rennommin ilmaistuna: mene ihmisten pariin
avoimin mielin ja katso, mitä siitä seuraa.
TTL:n tutkimuksen mukaan tyypillisiä yhteensattumien tuottamia hyötyjä olivat työn kannalta
uudet tai hyödylliset ideat, tuotokset, toimintatavat tai ratkaisut. Toisinaan onnekkaasta sattumasta
voi hyötyä koko organisaatio, jos se johtaa esimerkiksi uuden merkittävän asiakkaan luo tai jos
kyseessä on uusi tuoteidea.
Serendipiteetti voi siivittää asiantuntijan omaa työtä ja sattumilla voi olla vaikutusta myös
urapolun kannalta; yksi tutkimusaineistossa usein mainittu hyöty oli uusi työpaikka tai uusi rooli
organisaatiossa.
Onnellisten tähtien alla syntyneet yhteensattumat voivat olla erityisen merkittäviä työn
uudistumisen näkökulmasta. Siksi työpaikoilla kannattaa ihan oikeasti miettiä eri tapoja
”tuotteistaa” tsägäsattumia, vaikka digitalisaatio, infoähky ja aikapaineet meitä kuinka yrittävät
kampittaa.
Kohti Kansallista Serendipiteetti-ohjelmaa!
Petri Charpentier
