Etätyö mullisti kaiken – vai mullistiko? – Esimerkiksi Työterveyslaitoksen Hybridityö, etätyö ja
läsnätyö (HELP) -projekti tutki työn tuottavuutta ja työhyvinvointia monipaikkaisessa työelämässä.
Tutkimustulosten valossa näyttäisi selvältä, että hybridityö on täällä jäädäkseen – mutta eri
työpaikoilla se tarkoittaa eri asiaa.
Työpaikoilla pohditaankin nyt kuumeisesti, mitkä hybridityön käytännöt sopivat juuri omaan
organisaatioon ja omalle tiimille. Me emme voi vielä tietää, miten esimerkiksi työhyvinvointi,
yhteisöllisyys ja tuottavuus tulevat kehittymään hybridityön aikakaudella. Jäävätkö innovaatiot
syntymättä, mikäli kahvihuoneen ajatustenvaihto ja duunipaikan arkiset ”törmäytykset” korvaantuvat
Teams-jorinalla?
Hybridityö on silti enemmän mahdollisuus kuin uhka. Parhaimmillaan hybridi on juuri passeli
yhdistelmä vapautta ja vastuuta: räätälöity, optimoitu ja kustomoitu työelämäratkaisu juuri sinulle ja
juuri nykyiseen elämäntilanteeseen.
Työolobarometrin mukaan 60 prosenttia työntekijöistä tekee lähityötä, kun pelkkää etätyötä
tekeviä on 12 prosenttia. Kuulostaako luku pieneltä? – Kenties, mutta etätyöntekijöiden määrä on
silti nelinkertaistunut pandemiaa edeltäneestä ajasta.
Hybridityötä kertoo tekevänsä reilu neljännes (28%) työntekijöistä. He työskentelevät työpaikalla
tyypillisesti 2–3 päivää viikossa ja muina päivinä itse valitsemassaan paikassa – useimmiten
kotona.
Eri Euroopassa tehtyjen kyselyjen mukaan työntekijät kokevat, että etätyö parantaa heidän
elämänlaatuaan. Syyt me jo tiedämme: työtä voi tehdä itsenäisesti, työmatkoihin ei kulu aikaa ja
rahaa sekä työn ja muun elämän yhdistäminen helpottuu.
Etätyömahdollisuus on valttia myös rekrytoinnissa. EK:n kyselyssä työntekijöitä pyydettiin
arvioimaan asteikolla 1–5, kuinka tärkeä asia etätyö on heille työpaikkaa hakiessa. Arvosana:
muikea 4,7.
Etätyö voi olla myös menolippu erakon luolaan. Työterveyslaitoksen Miten Suomi?
-seurantatutkimuksen mukaan työntekijöillä on taipumusta vetäytyä etätöihin, jos työyhteisössä ei
voida hyvin, ilmapiiri on huono tai jos he itse ovat kuormittuneita eivätkä koe vahvaa työn imua.
Etätyö näyttäisi myös etäännyttävän työkavereita toisistaan.
Yhteisöllisyyden rakentamisesta on onneksi tulossa käytännönläheistä tutkimustietoa.
Työterveyslaitoksen HYMY-hankkeessa tutkitaan monipaikkatyön yhteyksiä yhteisöllisyyteen ja
työhyvinvointiin ja etsitään keinoja niiden vahvistamiseen.
Hybridityö nostaa rimaa myös esihenkilöiden kohdalla. Pomojen on osattava navigoida
työntekijöiden erilaisia, yksilöllisiä tarpeita, tunteita ja odotuksia – ei helppo rasti kenellekään.
”Laumansa” laitumille hukannut esihenkilö saattaa kokea, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä,
millä fiiliksillä tiimiläiset duunia painavat. Sokkona sotaan?
Hyvä vuorovaikutus vaatii kasvokkaisia kohtaamisia – ainakin joskus. Yksi vinkki voisi olla
kävelykokous tai muu sopivan rento tiimitapaaminen.
Esihenkilöiden pitää olla hereillä myös siksi, että työelämässä tapahtuva syrjintä on meillä
yleistä. Terve Suomi -tutkimus kertoo, että esimerkiksi 20–39-vuotiaista naisista noin
20 prosenttia oli kokenut syrjintää työssä tai työnhaussa viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Kokemus työelämäsyrjinnästä oli yleisintä korkeasti koulutetuilla naisilla.
Paljon paremmin ei tosin mene nuorilla miehilläkään, joiden ongelmana on heikko
osallisuuden kokemus. Heikkoa osallisuutta kokivat erityisesti 20–39-vuotiaat miehet: heillä
erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuus oli 13 prosenttia (koko väestössä 10%). Myös
matalasti koulutetuilla heikon osallisuuden kokemus oli muita yleisempää.
PETRI CHARPENTIER
