Kirjoittaja: Sirpa Leppäluoto
Asiantuntija-artikkeli
Monet asiantuntijat tekevät jatkuvasti enemmän töitä, kuin mitä sovittu työaika edellyttäisi. Silti ylityökorvauksia maksetaan harvoin. Mistä tämä johtuu?
Ylityö
Aluksi on tärkeää erottaa toisistaan lain tarkoittama ylityö ja muu työ, mitä tehdään säännöllisen työajan ulkopuolella.
Työaikalain mukaan kyseessä on ylityö silloin, kun työn tekemiselle on ollut työnantajan aloite. Oikeuskäytännössä on vakiintunut, että ylityökorvaus tulee maksaa myös työstä, jota on tehty ylityönä työnantajan tieten ja hiljaisella suostumuksella. Jos kyse ei ole edellä kuvatut edellytykset täyttävästä työstä, ei ylityökorvausta tarvitse maksaa. Käänteisesti, mikäli kyseessä on ylityö, on ylityökorvaus vähäisiä poikkeustilanteita lukuun ottamatta maksettava. Ylityön teettäminen edellyttää aina työntekijän suostumusta.
Työaikalain mukaan liukuvan työajan ollessa käytössä ylityön tekemisestä on nimenomaisesti sovittava. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että myös tällöin voi kuitenkin olla kyse työnantajan hiljaisesta suostumuksesta.
Muu säännöllisen työajan ulkopuolella tehtävä työ
Mikäli työntekijä tekee työtä säännöllisen työajan ulkopuolella omasta aloitteestaan ja ilman ulkoista painetta, ei kyseessä ole ylityö. Tällainen työ voi jäädä kokonaan korvaamatta, mikäli työpaikalla ei ole käytössä järjestelmää työn korvaamiseksi. Usein asiantuntijatyössä on kuitenkin käytössä liukuva työaika ja joskus myös työaikapankki. Näiden avulla tehtyä työtä korvataan vapaa-ajalla (saldovapaat) tai harvemmin rahalla. Merkittävin ero ylityökorvauksiin on, että saldotunnit korvataan yleensä yksi yhteen, kun taas ylityötunnit korvataan korotettuna.
Harmaa alue
Ylityön ja edellisessä kappaleessa kuvatun oma-aloitteisen työn välissä onkin sitten laaja harmaa alue. Varsinkin asiantuntijoilla on usein muita kuin esihenkilön asettamia määräaikoja ja tapaamisia, ja työmäärä kasvaa helposti liian suureksi. Asiantuntija haluaa yleensä tehdä työnsä hyvin ja hoitaa asiat vaikka iltatyönä.
Asiantuntijatyöhön olennaisesti kuuluu itsenäisyys, eikä esihenkilö yleensä valvo mitä asiantuntija päivän mittaan tekee. Näin ollen lain edellytys työnantajan aloitteesta ylityöhön ei ole erityisen relevantti asiantuntijatyössä. Edes työnantajan tietoisuudesta ja hiljaisesta hyväksynnästä ei voida välttämättä puhua, kun työ on riittävän itsenäistä.
Lisäksi varsinkin työnantajapuolella herkästi ajatellaan, että liukuva työaika on juuri sitä varten, että työntekijä voi hoitaa ruuhkahuippuja ”itse valitsemanaan ajankohtana”, esimerkiksi myöhään illalla. Mahdollisuus saldotuntien keräämisen ei kuitenkaan tarkoita, ettei ylityökorvauksia pitäisi edellytysten täyttyessä maksaa. Asiantuntija voi olla oikeutettu ylityökorvaukseen esimerkiksi tilanteessa, jossa työnantaja on edellyttänyt tietyn työn valmistuvan tiettynä ajankohtana – kun työnantaja on tiennyt, ettei työn suorittaminen säännöllisessä työajassa onnistu.
Monilla työpaikoilla on edelleen vahva kulttuuri, jossa pitkiä päiviä ja venymistä kaikkina vuorokaudenaikoina arvostetaan. Tällaisen ajatellaan kuuluvan työnkuvaan ja olevan edellytys ylenemiselle. Siksi monet asiantuntijat puurtavat hiljaa eivätkä edes kirjaa kaikkia tuntejaan ylös. Siltä osin kun tunnit kirjataan, voi saldovapaiden pitäminen olla käytännössä hankalaa, jos työtä on jatkuvasti liikaa.
Tämän artikkelin jatko-osassa käsitellään sitä, voisiko ylimääräisen työn korvaamatta jättäminen perustua siihen, että asiantuntija ei kuuluisi työaikalain soveltamisen piiriin, saisi korvauksen kiinteänä tai tekee etätyötä, sekä sitä, mitä harmaa ylityö -ongelmalle voisi tehdä.
Sirpa Leppäluoto
Työmarkkinajohtaja, Asiantuntijat ja Esihenkilöt ASIA ry
Tämä on ensimmäinen osa ASIAn työmarkkinajohtaja Sirpa Leppäluodon kaksiosaisesta artikkelista ”Teetkö sinäkin harmaata ylityötä?”
