David Bowien klassikkobiisissä Space Oddity lennonjohto viestii avaruuden halki kiitävän astronautin kanssa. Lukua täytyy pitää monen sortin teknisestä aspektista ja myös proteiinipillereiden oikea-aikaisesta ottamisesta. Ground control pitää huolta astronautistaan kuin äiti pojastaan – eikä suinkaan jankkaa pelkkää teknojargonia.
Lennonjohdosta murjaistaan avaruuteen, että lehdet ne jaksaa kysellä: mistä ostat paitasi?
Hauska kevennys, joka kertoo – paitsi median kyvystä keskittyä olennaiseen – myös siitä,
että huippuammattimaisen astronautinkin työpäivää somistamaan sopii vallan hyvin pieni
hymynkare.
David Bowie oli oikeassa. Tämä paljastui, kun tutkijat Tanusree Jain ja Louis Brennan
lähtivät etsimään reseptiä täydelliseen etätyöhön ja päättivät aloittaa duunista, jossa etä todella
on etä. MIT Sloan Business Review’n artikkelissa ’What Space Missions Can Teach Us About
Remote Work’ käydään läpi etätyöskentelyn MM-luokan kokemusasiantuntijoiden vinkkejä.
Tutkijakaksikko paljastaa, että myös astronauteilla on välillä orpo olo tähtien keskellä.
Kun fyysinen välimatka ”kotipesään” on maksimaalinen, sitä toivoisi, että henkinen välimatka
on pienempi. Valitettavasti vain kosminen viestintä on usein lyhytsanaista ja tehokkuuteen
tähtäävää töksäyttelyä, joka alkaa pitkän päälle maistua avaruusmurkinalta.
Kun astronautit toivat erilaisissa debriefing-tilaisuuksissa esille näitä kantojaan, NASA päätti
ryhtyä toimeen. Viestintää ja kanssakäymistä muutettiin epämuodollisempaan ja kevyempään
suuntaan. Astronauteilla on aikaa kuunnella, mitä maan päällä tapahtuu – ja onhan se nyt
kumma, jos lennonjohdolla ei ole aikaa rupatella tovi organisaation ykkösperformereiden
kanssa.
Jain ja Brennan lähtivät selvästi merta edemmäs kalaan tämän case-esimerkin perässä,
mutta astronauttimaailman kokemukset ovat yllättävänkin samankaltaisia Teams-maailman
kokemusten kanssa. Tehokkuutta palvovat suomalaiset haluavat kellottaa etäpalaverit säntillisesti
läpi ja jutella sitten vaikka koiralle lenkillä. Maailmanluokan voittavaa yrityskulttuuria ei näin
kuitenkaan rakenneta.
Tulevaisuuden työn sokkeli täytyy rakentaa fiksummin. Etätyön malli saattoi vielä olla ’mies
ja potero’, kun taas hybridimallissa tarvitaan juoksuhauta tai muu yhdyspolku, jotta kaikki
saadaan tuntemaan olevansa osa samaa tiimiä.
Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki on todennut, että pandemian
vaikutukset voivat äkkiseltään näyttää kiihdyttäneen työelämän polarisaatiota. Nähtävissä voi
olla useita ääripäitä, kuten lähityö ja etätyö, nuoret ja vanhemmat työntekijät, rajoituksista
kärsineet ja niistä hyötyneet. Tarkemmin katsottuna suurin osa työntekijöistä ja työnantajista
kuitenkin sijoittuu ääripäiden välimaastoon. Ehkä olemmekin enemmän samassa veneessä kuin
kuvittelimmekaan.
Hyvän johtamisen kannalta on ratkaisevaa, että ymmärrämme aiempaa syvällisemmin,
miten työyhteisön hyvinvointi ja organisaation tuottavuus kytkeytyvät toisiinsa. Yritykset
tarvitsevat nyt tietoa erityisesti etätyön psykososiaalisista ulottuvuuksista sekä siitä, miten
voi vahvistaa yksilön kiinnittymistä työpaikkaan ja työyhteisöön, kun työtä tehdään pääosin
virtuaalisesti.
Rankin vetämässä TTL:n HELP-projektissa (hybridityö, etätyö, lähityö) on mietitty mm.
sitä, miten tuottavuutta ja työhyvinvointia voidaan kehittää samanaikaisesti. ”Strateginen
uudistuminen” tai ”kilpailukyvyn kohentaminen digitalisaation kautta” voivat kuitenkin olla
turhan korkealentoisia teemoja, ainakin noin kylmiltään.
Parempia teemoja ovat yhteisöllisyys, välittäminen ja puhuminen. Näin lopulta selviää
sekin, että mitä räätäliä astronautti käyttää.
PETRI CHARPENTIER
