Kirjoittaja: Ella Karvinen
Seuraa arvoitus: mikä edistää työnantajamielikuvaa, maksaa itsensä takaisin ja tuottaa uusia oivalluksia, mutta on samalla merkittävä keino kantaa sosiaalista vastuuta?
Onnistunut korkeakouluharjoittelu! Arvasitko oikein? Onnistunut
harjoittelu on parhaillaan tuota kaikkea. Miten harjoittelusta
sitten tehdään onnistunut?
Ensimmäiseksi on hyvä muistaa se, että yleensä korkeakouluharjoittelu
kuuluu pakollisena osana opiskelijan tutkintoon.
Harjoittelu on osa koulutusta. Huolella hoidettu harjoittelijan
perehdytys ja ohjaaminen on siis tapa osoittaa arvostusta
koulutusjärjestelmäämme kohtaan.
Teetätin korkeakouluharjoittelun suorittaneille kyselyn, ja
kyselyyn vastanneet raportoivat lukuisista haasteista ohjauksessa.
Työyhteisöön mukaan pääsystä raportoitiin vaihtelevia
kokemuksia siitäkin, ja etenkin etänä harjoittelunsa suorittaneen
kokivat jääneensä ulkopuolisiksi työporukassa. Nämä
ovat haasteita, jotka laskevat harjoittelun mielekkyyttä merkittävästi,
mutta jotka ovat aivan hyvin korjattavissa.
Aivan aluksi on siis pysähdyttävä ohjauksen äärelle. Harjoittelija
tarvitsee ohjausta ja ohjaajan. Ohjaus on kohtaamista
ja vuorovaikutusta, ja vain niiden kautta syntyy turvallinen
ilmapiiri uuden oppimiselle. Uusi työntekijä saatikka harjoittelija
ei ole helpossa asemassa: hän haluaa antaa itsestään
parhaan mahdollisen kuvan, mutta oppiakseen uutta
tulee uskaltaa myös osoittaa se, mitä ei vielä osaa. Vain
tuossa roolissa ollut voi täysin ymmärtää, kuinka jännittävä
paikka se onkaan. Kehityksellä ja oppimisella on tilaa tapahtua, mikäli uusi tekijä kokee olevansa turvassa, eikä oman
keskeneräisyyden paljastaminen tunnu uhkaavalta.
Harjoittelijan ohjauksessa suosittelenkin siksi pysähtymään.
Tiedän, meillä on toisinaan kiire ja stressi nostaa hien
niskaan. Tiedämme kuitenkin myös sen, että kerran huolella
tehty säästää resurssejamme myöhemmin. Tiedän sen itse; kun
kiireessä yritin opettaa opiskelijalle jotakin huomioni huidellessa
jo muualla, sain opettaa asian myöhemmin uudestaan
(sen lisäksi, etten tuolloin ollut ehkä kovin ystävällinenkään).
Silloin, kun päätin vetää henkeä ja tuolin peppuni alle, ja
istuin opiskelijan kanssa katsomaan ongelmaa rauhassa, tuli
asia käsitellyksi ehkä jo kerralla. Ja arvaatko tilanteiden eron
luottamukselle ja ilmapiirille? Niinpä.
Ja sinä, joka ohjaat. Ohjaus on aikaa vievä, mutta todella
arvokas työtehtävä. Harjoittelijat ovat pian työnhakijoita, ja
sinä autat heitä kasvamaan ammattilaisiksi. Kiitos! Mikäli tuntuu,
että kalenterisi alkaa tursua yli äyräiden, pyydä tilanteeseen
muutosta. On kohtuutonta olettaa, että uusi, iso työtehtävä
mahtuu kalenteriin ilman joitakin muutoksia. Ohjauksen
näkeminen tärkeänä työtehtävänä näkyy konkreettisesti
esimerkiksi tavassanne järjestää ohjaajan muut työt. Onko
ohjaus lisähomma vai saako ohjaajakin tukea työkavereilta?
Joten, N-Y-T-NYT!
Pysähdy.
Ella Karvinen
Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri, entinen opettaja
ja yrittäjä. Työssään hän edistää nuorten kiinnittymistä
työelämään onnistuneen työn aloituksen kautta. Hänen
visionsa on työelämä, jossa on jokaiselle tilaa.
Kuva: Laura Tammisto/ Studio Torkkeli
