Merkityskadosta kohti työtä, jolla on tarkoitus

artikkelikuva: Merkityskadosta kohti työtä, jolla on tarkoitus

Professori Arto O. Salonen on täyden ihmisyyden puolestapuhuja ja kestävän työelämän rakentaja. Hän on kiinnostunut siitä, kuinka elämän mielekkyys maksimoidaan? Mitä loppujen lopuksi tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi? Millaista tulevaisuutta meidän pitäisi teoillamme tehdä, jotta meidän jälkeemme elävät ihmiset voisivat olla meistä ylpeitä?

Suomalaisessa työelämässä podetaan merkityskatoa. Merkityksen katoaminen työltä vie kovin paljon mennessään. Jäljelle jää suorittaja, joka konemaisesti suorittaa ainutkertaista elämäänsä päivästä toiseen. Ihmismieli kestää aikansa suorittajana toimimista, mutta sitten elämän palo alkaa tukahtua. Tällä tiellä suomalainen yhteiskunta nyt on.

Merkityskato on verrattain uusi ilmiö. Ilmiön voimistuminen perustuu siihen, että rahan voima työtä motivoivana tekijänä vähentyy. Syynä tähän on hyvinvointiyhteiskunta, jossa hyvään elämään tarvittavat resurssit ovat suhteellisen helposti kansalaisten ulottuvilla. Suomalaisilla on jo kutakuinkin kaikki se aineellinen hyvä, jota elämisen arvoiseen elämään tarvitaan.

Helsingissä täytyy työskennellä keskimäärin 8 minuuttia, jotta voi ostaa kilogramman verran leipää tai riisiä. Vielä muutama vuosikymmen sitten päivittäisen ruoan hankkimiseksi täytyi nähdä huomattavan paljon vaivaa. Sotaajan köyhyyden keskellä jatkoimme leivontaan käytettäviä jauhoja niin, että lisäsimme joukkoon puunkuoren alla olevaa nilaa.

Suomi edustaa globaalissa vertailussa poikkeuksellisen vakaata ja vaurasta yhteiskuntaa. Kun perustarpeiden tyydyttäminen on suhteellisen helppoa, voimistuu tarve liittää oma työ osaksi jotakin itseni ulkopuolella olevaa arvokasta päämäärää. Hyväkään palkka ei tätä inhimillistä henkistä perustarvetta pysty täyttämään. Nimittäin sitä, että haluamme kokea olevamme osa jotakin itseämme suurempaa.

Lyhyesti ilmaistuna kyse nykyisessä työelämämurroksessa on siitä, että Suomessa nautitaan jo kutakuinkin kaikesta siitä hyvästä, jota aineellinen vaurastuminen voi antaa. On aika siirtyä seuraavalle portaalle täyden ihmisyyden tavoittelussa. Yltäkylläisyyden ajan suomalaisella on loistavat näytelmän kulissit, mutta ongelmana on elämän juoni. Sitä ei aina ole. Seurauksena on sisäistä tyhjyyttä ja elämän merkityksettömyyttä.

Käytännössä työn merkityksellisyyden vaade ilmenee siten, että yhä useampi suomalainen kysyy mitä yhteiskunnallista ongelmaa oma työ ja työpaikka korjaa? Miksi se organisaatio, jossa työskentelen, on olemassa? Onko jokapäiväisellä työlläni sellainen päämäärä ja tarkoitus, josta minun jälkeeni elävät ihmiset voivat olla ylpeitä.

Jos näihin kysymyksiin on helppoa vastata, on kaikki työpaikalla hyvin. Silloin työntekijällä on hyviä syitä herätä aamulla uuteen päivään. Työ tarjoaa tarkoituksen sen tekijälle. Yrityksen tie kohti valoisaa tulevaisuutta on taattu, sillä se kiinnittää työntekijän hyvän tulevaisuuden tekemiseen.

Jos sen sijaan organisaation olemassaololla ei ole vakuuttavasti sanoitettavissa olevaa tarkoitusta, on ilmeistä, että sen työntekijöillä ei ole riittävän hyviä syitä tehdä työtä. Pahimmillaan tästä seuraa, että työntekijä kokee, ettei mikään tunnu miltään. Tästä kärsii paitsi työntekijä itse, myös yrityksen omistajat ja julkisuuskuva. Yrityksen strategia on ehkä koristeltu ajanmukaisilla arvoilla, mutta itse toiminnan sisältö ei puhuttele. Sanat ja teot eivät kohtaa.

Suomalaisen työpolitiikan näköalattomuudesta ja vanhanaikaisesta suorituskeskeisyydestä kertoo esimerkiksi se, kuinka Suomea saatettiin nousuun päättämällä lisätä kuusi minuuttia työpaikoilla oleskelua jokaiseen työpäivään. Samaan aikaan suomalainen kansantalous on toden teolla koetteella siksi, että työelämä ajaa ihmisiä syrjään. Ikävällä tavalla tätä osoittaa alle 30-vuotiaiden hälyttävästi nousseet työeläkkeelle jäämiset.

Ongelma ei rajaudu pelkästään alle kolmekymppisiin. Vuonna 2017 keskimäärin 9 suomalaista jäi työkyvyttömyyseläkkeelle joka päivä keskimäärin 45-vuotiaina. Vuoden 2018 tilastot ovat vieläkin synkempää luettavaa. Keskeisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen on masennus.

Ihmisen mieli ei kestä konemaiseen suorittajan muottiin pusertamista. Riittämättömyyden, mitättömyyden ja arvottomuuden kokemukset tekevät pahaa jälkeä. Ne ovat todellinen vitsaus nykyajassa. Ratkaisu tähän on kokemus siitä, että omalla työllä ollaan mukana rakentamassa maailmaa, josta tulevat sukupolvet peukuttavat meille. Työn kokeminen merkitykselliseksi on siis todellinen vastaisku tälle negatiiviselle kehityskululle. Kaikki voittavat, jos työn tekemisellä on tarkoitus. Silloin ihmisen olemassaolollakin on merkitys. Ongelmien ratkaisijaksi itsensä mieltäminen tuottaa syvää tyydytystä.

Yritysjohdon haasteena on sanoittaa työlle ylevä tarkoitus niin selvästi, että erilaisten työtehtävien ja toimenkuvien kiinnittäminen uljaaseen päämäärään on työntekijän näkökulmasta helppoa ja uskottavaa. Jos tässä onnistutaan, on yritys lunastanut paikkansa yhteiskunnassa. Tällaisen yrityksen olemassaolosta höytyvät kaikki osapuolet, sillä se luo jaettua arvoa.

Murroskaudelle ominaisessa työelämäsiirtymässä on tyypillistä, että kokonaiset toimialat sulavat pois ja uusia tulee tilalle. Tästä ei tarvitse olemassaolon tarkoituksen tiedostavan yrityksen olla huolissaan. Tiedostava yritys osaa lukea sitä aikaa, jossa se elää. Se uudistuu ympäröivän yhteiskunnan ja globaalin toimintaympäristön muutosten edellyttämällä tavalla. Tämä vaatii kuitenkin yritysjohdolta huomattavaa rohkeutta ja sellaista edelläkävijyyttä, jossa paitsi osataan lukea vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta, pystytään myös kuvittelemaan sellaista, jota ei vielä ole olemassa.

Tulevaisuuden työelämä tähtää suoraan tai epäsuorasti tulevaisuuden toivoa lisäävien ratkaisujen luomiseen. Keskeisin haaste on ihmisen ja luonnon välisen tasapainon palauttaminen. Teollisen aikakauden aikana muodostuneesta ihmisen ja luonnon välisestä epätasapainosta on seurannut ihmislajin olemassaoloa vakavasti uhkaavia viheliäisiä ongelmia.

Näköpiirissä on, että kaikkialla maailmassa ollaan siirtymässä sellaisiin elämäntapoihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, joilla toteutetaan hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Joku ne ratkaisut tähän siirtymään luo ja rakentaa. Ehkä ratkaisut rakennetaan suomalaisilla työpaikoilla? Siinä olisi merkityksellistä työtä tarjolla. Ja yhden planeetan verran kysyntää tuotteille ja palveluille.

Mielenkiintoisen vetovoimaiseksi suomalaisten yritysten rooli muodostuu tässä sotien jälkeistä jälleenrakentamista suuremmassa yhteiskunnallisessa murroksessa siksi, että pieni Suomi on maailman paras maa huomattavan monissa asioissa. Suomi on maailman vakain, vapain, turvallisin, lukutaitoisin ja paras inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa. Suomessa on maailman paras hallinto, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, maailman riippumattomin oikeuslaitos ja kaikkein vakaimmat pankit.

Arto O. Salonen
www.artosalonen.com
www.wgh.fi




Seuraa HR viesti
Facebook, seuraa LinkedIN, seuraa
PubliCo B2B mediat:
enertec »     HR viesti »     kita »     prointerior »     prometalli »     proresto »     seatec »